Nikolaittain Oppi.

William Branham.

Lue koko artikkeli in...
Pergamon Seurakuntajasko.

Ilm. 2:15:
"Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista, jota minä vihaan."

Sana nikolaiitta tulee kahdesta kreikkalaisesta sanasta: nikoa, joka merkitsee hallita, ja lao, joka merkitsee maallikkokansa. Nikolaiitta merkitsee "maallikkokansan hallitseminen". Minkätähden tämä sitten on jotain hirveää? Koska Jumala ei ole koskaan asettanut seurakuntaansa sellaisten johtajien käsiin, joilla on poliittinen mieli. Hän on asettanut kutsumiansa, Hengellä täytettyjä miehiä huolehtimaan seurakunnastaan, sellaisia, jotka elävät Sanasta ja johtavat seurakuntalaisia ruokkimalla heitä Sanalla. Hän ei ole jakanut kansaansa eri luokkiin, niin että pyhän papiston tulisi johtaa joukkoja. Tosin johtaminen olkoon pyhä asia, mutta silloin olkoon myös koko seurakunta pyhä. Sitäpaitsi ei missään Sanassa lue, että papit ja saarnaajat olisivat välittäjiä Jumalan ja kansan välillä. Eikä siinä lue, että heidän tulisi olla erillään jumalanpalveluksensa aikana. Jumala tahtoo, että kaikki yhdessä rakastaisivat ja palvelisivat Häntä. Nikolaiittain oppi on näitä säännöksiä vastaan, sillä se erottaa saarnaajat kansasta ja tekee johtajista yliherroja eikä palvelijoita. Tämä oppi alkoi tekona ensimmäisenä seurakunta-aikana. Näyttää siltä, että ongelma kätkeytyy kahteen sanaan: vanhimmat ja kaitsijat. Vaikka itse Raamattu osoittaa, että joka seurakunnassa on monta vanhinta, alkoi joku opettaa, että yhdellä piispalla on korkeampi virka kuin toisilla ja arvovaltaa ja määräämisvaltaa vanhimpien yli. Totuus on se, että sana 'vanhin' osoittaa, kuka ko. henkilö on, jota vastoin sana 'kaitsija' merkitsee saman miehen virkaa eli tehtävää. Vanhin on mies, ja hänen virkansa on kaitsija. 'Vanhin' merkitsee hyvin yksinkertaisesti miehen ikää Herrassa. Hän on vanhin, ei sentähden, että hänet olisi valittu äänestämällä tai asetettu siihen tehtävään, vaan koska hän on vanhempi. Hän on kypsempi, harjaantuneempi - ei vasta-alkaja. Hän on luotettava kokemuksen perusteella ja hänessä on todistettavasti kristityn ominaisuuksia. Mutta ei, piispat eivät pysyneet Paavalin kirjeiden opissa, vaan väärensivät hänen sanansa ihan sitä kokemusta vastaan, josta Paavali kertoi Efeson vanhimmille Miletossa (Ap.t. 20:18-36). Jakeessa 17 luemme, että vanhimmat kutsuttiin paikalle, ja jakeessa 18 heitä nimitetään kaitsijoiksi. Ja nämä piispat, joilla epäilemättä oli poliittinen mieli ja vallanhimoa väittivät, että Paavali olisi tarkoittanut sellaista, että kaitsijat olivat jotain enemmän kuin paikalliset vanhimmat, joiden virallinen tehtävä koski ainoastaan omaa seurakuntaa. Heille 'piispa' tuli merkitsemään miestä, jolla oli laajennettu arvovalta paikallisten johtajien yli. Tällainen käsite ei ole raamatullinen eikä historiallinen, kuitenkin sellainen mies kuin Polykarpuskin, piti kiinni sellaisesta järjestöstä. Se, mikä näin ollen alkuaikana alkoi tekona, muodostui kirjaimellisesti opiksi, ja näin on tänäkin päivänä. Piispat jatkuvasti vaativat valtaa toisten yli saadaksensa heidät toimimaan omien toivomustensa mukaisesti. Tämä kieltää Pyhän Hengen johtajuuden. Pyhä Henki sanoi esim. (Ap.t. 13:2): "Erottakaa minulla Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut." Matt. 20:25-28 luemme: "Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: 'Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." Ja edelleen Matt. 23:8-9: "Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa."

Valaistakseni tätä asiaa vielä enemmän sallittakoon minun antaa seuraava selitys. Muistatte, että Ilmestyskirjassa 13:3 lukee: "Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa." Tiedämme, että haavoitettu pää oli pakanallinen Rooman valtakunta, suuri poliittinen maailmanvalta. Tämä pää nousi uudestaan roomalais-katolisena maailmanvaltana. Huomioikaa tämä tarkoin: mitä poliittinen pakanallinen Rooma teki? Mikä oli sen menestymisen perusta? Se hajoitti ja hallitsi. Rooman tapana oli hajoittaa ja hallita. Sen rautaiset hampaat repivät ja tuhosivat, ja se, jonka Rooma tuhosi, ei pystynyt enää nousemaan, minkä myös Kartagon tuho todistaa. Tämä sama rautainen luonne jatkui, kun se nousi valheellisena kirkkona, ja sen politiikka on jatkuvasti ollut sama: hajoittaa ja hallita. Se on nikolaiittain oppi, ja sitä Jumala vihaa.

On tunnettu historiallinen tosiasia, että kun tämä harhaoppi pesiytyi seurakuntaan, muutamat rupesivat tavoittelemaan piispan virkoja sillä tuloksella, että nämä virat annettiin poliittismielisille miehille, joilla oli enemmän koulutusta ja aineellista menestystä kuin muilla. Inhimillinen tieto ja ihmisten laatimat ohjelmat ottivat sen paikan, joka oli kuulunut jumalalliselle viisaudelle, ja Pyhä Henki ei saanut enää pitää valvontaa. Tämä oli todella järkyttävää ja pahaa. Piispat rupesivat väittämään, että näkyvä kristityn vaellus ei ollut tarpeellinen Sanan palveluksessa tai kirkon menoissa, sillä juhlamenot ja ulkomuodot ne olivat, jotka jotain merkitsivät. Näin pääsivät pahat miehet turmelemaan laumaa.

Tämän ihmisten laatiman opin mukana, joka merkitsi sitä, että piispat korotettiin sellaiseen arvoon, jota Raamattu ei anna heille, tuli seuraava askel: niiden tittelien jakaminen arvoasteisiin, jotka rakentuivat uskonnollisen pappisvallan perustalle. Sillä pian saatiin arkkipiispoja piispojen yli, ja kardinaaleja arkkipiispojen yli, ja Bonifatius III:n aikana saatiin paavi, pontifex, joka hallitsi heitä kaikkia.

Kun nikolaiittain oppi sai vallan ja kristinusko sekoittui babylonismiin, tuloksen täytyi olla sellainen kuin Hesekiel sen näki (Hes. 8:10) "Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia oli piirretty seinään yltympäri." Ja Ilmestyskirjasta luemme (Ilm. 18:2): "Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: 'Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaijain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet."

Tämä nikolaiittain oppi, tämä periaate, jota kirkko seurasi, ei miellyttänyt suurta osaa kansasta, sillä he saattoivat lukea apostolien kirjeitä ja Jumalaa pelkääväisten miesten Sanan selityksiä. Mitä kirkko silloin teki? Se julisti pannaan vanhurskaat opettajat ja poltti kirjarullat. He sanoivat, että erikoinen koulutus oli välttämätön Sanan lukemiselle ja ymmärtämiselle, ja he olivat sitä mieltä, että sentähden Pietari oli sanonut, että Paavalin kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuista. Kun he olivat ottaneet kansalta pois Sanan, täytyi kansan pian kuunnella vain sitä, mitä pappi sanoi ja tehdä niinkuin hän käski. Tätä he kutsuivat Jumalan järjestykseksi ja Hänen pyhäksi Sanakseen. He vangitsivat kansan mielen ja elämän ja tekivät kansasta hirmuvaltaisen papistonsa palvelijan. Jos vaadit todistuksia siitä, että katolinen kirkko vaati itselleen ihmisten mielen ja elämän voit lukea Theosidus X:n ensimmäisen julistuksen.

Tämä julistus annettiin tiettäväksi välittömästi sen jälkeen kuin hänet oli kastettu ensimmäiseen roomalaiseen kirkkoon: "Me kolme keisaria toivomme, että alamaisemme lujasti pysyvät siinä uskonnossa, jonka Pyhä Pietari opetti roomalaisille, joka on uskollisesti säilytetty perinteen kautta ja jonka nyt tunnustavat Pontifeks Damasus Roomasta ja Pietari, Aleksandrian piispa, mies, joka omistaa apostolista pyhyyttä apostolien järjestyksen ja evankeliumin opetuksen mukaan. Uskokaamme yhteen jumaluuteen, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki, jossa pyhässä kolmiyhteydessä on sama majesteetti. Me annamme käskyn, että kaikki tämän uskon kannattajat nimitetään katolilaisiksi kristityiksi. Me leimaamme kaikki turhat toisten uskontojen kannattajat häpeällisiksi kerettiläisiksi ja kiellämme heidän hartauskokouksensa ottamasta kirkon nimeä. Sitäpaitsi he voivat ottaa huomioon, että saavat kärsiä niitä suuria rangaistuksia, joita viranomaisemme jumalallisen oikeuden kautta ja oikeasta syystä, taivaallisen viisauden johtamina, katsovat hyväksi määrätä heille..." Ne viisitoista rikoslakia, jotka tämä keisari julisti monen vuoden aikana, riisti evankelisilta uskovilta kaikki oikeudet harjoittaa uskoaan, erotti heidät maallisista viroista ja rankaisi heitä sakoilla, takavarikoimisella , maasta karkoituksena ja monissa tapauksissa jopa kuolemalla. Tiedättekö, että meitä tänä päivänä johdetaan ihan samaa tietä?

Roomalaiskatolinen kirkko kutsuu itseään äitikirkoksi. Se kutsuu itseään ensimmäiseksi ja alkuperäiseksi kirkoksi. Tämä on ihan oikein. Alkuperäinen ensimmäinen roomalainen kirkko se oli, joka lankesi ja teki syntiä. Se oli ensimmäinen, joka järjestäytyi. Siellä nikolaiittain oppi ja teot olivat löydettävissä. Kukaan ei kiellä tämän kirkon olevan äiti. Se on äiti, joka on saanut tyttäriä. Tytär on naisen synnyttämä. Helakanpunaan puettu nainen istuu seitsemällä vuorella Roomassa. Hän on portto, ja hän on synnyttänyt tyttäriä, ja nämä tyttäret ovat protestanttiset kirkot, jotka erosivat hänestä ja sen jälkeen palasivat suoraan takaisin järjestyneisyyteen ja nikolaiittain oppiin. Tätä tytärkirkkojen äitiä kutsutaan portoksi. Hän on nainen, joka uskottomuudessa on rikkonut aviolupauksensa. Hän oli antanut aviolupauksensa. Hän oli antanut aviolupauksen Jumalalle ja lähti sitten pois tehden huorin paholaisen kanssa, ja tässä huoruudentilassaan hän on synnyttänyt tyttäriä, jotka ovat hänen kaltaisiaan. Tämä äidin ja tyttärien välinen yhteys on Sanaa vastaan ja Henkeä vastaan, siis antikristus. Niin, ANTIKRISTUS.

Katson tärkeäksi mainita, että ensimmäiset piispat katsoivat olevansa Sanan yläpuolella. He kertoivat ihmisille, että he saattoivat antaa ihmisille heidän syntinsä anteeksi sen edestä, että he tunnustivat syntinsä. Tämä ei milloinkaan ollut totta. Toisella vuosisadalla he rupesivat kastattamaan pieniä lapsia. He tekivät näin ja kutsuivat sen uudestisynnyttäväksi kasteeksi. Ei ole mikään ihme, että ihmiset ovat tänään niin hämmentyneitä. Jos he olivat silloin jo hämmentyneitä, - niin lähellä ensimmäistä helluntaipäivää - niin he ovat tänä päivänä äärettömän hämmentyneessä tilassa.

Oi, Jumalan seurakunta, on olemassa vain yksi toivo. Palatkaa takaisin Sanaan ja pysykää siinä.

Lue koko artikkeli in...
Pergamon Seurakuntajasko.

Sillä tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon säätää Israelin huoneelle, niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän mieleensä, ja tahdon ne kirjoittaa heidän sydämiinsä, ja tahdon olla heidän Jumalansa, ja heidän pitää oleman minun kansani.

Heprealaisille 8:10