Valkoinen hevonen ratsastaja.

William Branham.

Lue koko artikkeli in...
Ensimmäinen Sinetti.

Nyt viidennessä luvussa näiden Sinettien murtaminen... Tämä seitsemästi sinetöity Kirja... Haluamme ensin lukea Ensimmäisen Sinetin. Totesimme eilen illalla, jotta saimme sille vähän lisää taustaa, että kun Johannes katsoi, hän näki hän tuon Kirjan yhä alkuperäisen omistajan, Jumalan, käsissä. Muistatteko, kuinka Adam kadotti sen? Hän vaihtoi Elämän Kirjan Saatanan tietoon ja kadotti perintönsä. Hän kadotti kaiken, eikä ollut mitään tapaa, miten se oli voitu lunastaa. Sitten Jumala, joka tehtiin miehen kaltaiseksi, tuli alas Lunastajaksemme, lunastaakseen meidät.

Ja nyt me näemme, että nämä asiat, jotka menneisyydessä olivat niin salaperäisiä, ne tullaan avaamaan meille viimeisissä päivissä. Me näemme myöskin, että kun Johannes kuuli tämän ilmoituksen, että Sukulunastaja astuisi esiin ja esittäisi vaatimuksensa, ei ollut ketään miestä, joka olisi voinut tehdä sen. Ei ollut miestä Taivaassa, ei miestä maassa, ei miestä maan alla. Yksikään ei ollut edes arvollinen katsomaan tuohon Kirjaan. Ajatelkaa vain sitä! Ei yksikään henkilö ollut edes arvollinen katsomaan siihen. Ja Johannes alkoi itkeä. Hän tiesi, että, oi, ei ollut mitään mahdollisuutta lunastukseen. Kaikki oli epäonnistunut.

Ja sitten me näemme, että hän lopetti itkunsa nopeasti, koska yksi noista vanhimmista sanoi: “Älä itke, Johannes, sillä Juudan sukukunnan Leijona on voittanut.” Johannes kääntyi ja näki Karitsan astuvan esiin. Sen on täytynyt olla verinen ja haavoitettu Karitsa, joka oli tullut teurastetuksi, ja tietenkin se oli yhä verinen. Jos te tapatte karitsan, ainakin sillä tavoin kuin tämä Karitsa oli tapettu, hakattuna ristillä, keihäs kyljessänsä, naulat käsissään ja jaloissaan, ja orjantappurakruunu otsallaan, niin silloin se on verinen. Hän oli kauhistuttavassa tilassa. Ja tämä Karitsa astui esiin ja meni Hänen luoksensa, joka istui Valtaistuimella ja joka piti kädessään tuota täydellistä Lunastuksen Omistuskirjaa. Ja Karitsa meni ja otti tuon Kirjan Hänen kädestänsä, joka istui Valtaistuimella, ja Hän avasi Sinetit ja avasi Kirjan.

Ja kun se sitten oli tapahtunut, me näemme, että jotakin suurta tapahtui Taivaassa, sillä nuo kaksikymmentäneljä vanhinta, nuo olennot ja kaikki Taivaassa, alkoivat huutaa: “Arvollinen.” Ja tässä tulivat Enkelit ja vuodattivat pyhien rukoukset. Alttarin alla olevat pyhät huusivat: “Sinä olet arvollinen, oi Karitsa, sillä Sinä olet lunastanut meidät ja olet tehnyt meidät kuninkaiksi ja papeiksi, ja me olemme hallitseva maan päällä.” Oi! Ja niin tapahtui, kun Hän avasi tuon Kirjan.

Katsokaahan, tuo Kirja oli itse asiassa suunniteltu ja kirjoitettu ennen maailman perustamista. Tämä Kirja, Raamattu, oli todellisuudessa kirjoitettu ennen maailman perustamista. Ja Kristus, joka oli Karitsa, oli teurastettu ennen maailman perustamista. Ja Hänen Morsiamensa jäsenet, heidän nimensä oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan ennen maailman perustamista. Mutta se on ollut sinetöitynä, ja nyt paljastetaan, keiden nimet olivat siellä, ja kaikki siitä, ja kuinka suuri asia. Ja kun Johannes oli nähnyt sen, hän sanoi: “Kaikki Taivaassa, kaikki maan alla...” Kaikki kuulivat hänen sanovan: “Aamen, siunaukset ja kunnia.” Hänellä oli todella hienoa aikaa, sillä Karitsa oli arvollinen. Ja nyt Karitsa seisoo. Ja nyt tänä iltana mennessämme tähän kuudenteen lukuun, Hänellä on tämä Kirja kädessänsä ja Hän alkaa paljastamaan Sitä.

Ja, oi, minä todella haluaisin... Ja toivon, että ihmiset ovat hengellisiä. Minulle olisi käynyt sen suhteen kauhistuttava virhe, ellei Pyhä Henki tänään noin kello kaksitoista olisi tullut sinne huoneeseen ja oikaissut minua sen suhteen, mitä olin kirjoittamassa muistiin, jotta sanoisin sen. Minä otin se eräästä vanhasta tekstistä. Minulla ei ollut mitään Sen suhteen. Minä en myöskään tiedä mitään, mikä Toinen Sinetti on. Mutta minulla oli joitakin vanhoja tekstejä jostakin, mitä minä puhuin useita vuosia sitten, ja olin kirjoittanut muistiin ja olin kokoamassa tätä aineistoa ja sitä, mitä tohtori Smith ja monet suuret huomattavat opettajat olivat sanoneet. Ja he kaikki uskoivat niin, joten olin kirjoittanut sen muistiin. Olin aikeissa sanoa: “Hyvä on, tulen nyt tutkimaan sitä tuolta näkökannalta.”

Ja siellä, noin kello kaksitoista päivällä, Pyhä Henki pyyhkäisi suoraan alas huoneeseen, ja tuo koko tämä asia avattiin minulle, ja siinä se oli, tämä Ensimmäisen Sinetin avaaminen. Olen aivan yhtä ehdottoman varma tästä kuin siitä, että seison täällä tänä iltana, että tämä, mitä tulen näyttämään teille tänä iltana, on Evankeliumin Totuus. Minä vain tiedän, että se on. Koska jos joku ilmestys on Sanan vastainen, silloin se ei ole ilmestys. Ja tiedättekö, joku asia voi näyttää niin ehdottoman todelliselta, eikä se kuitenkaan ole totta. Se näyttää siltä, mutta ei ole sitä.

Me näemme, että Karitsalla on nyt to Kirja. Ja me luemme nyt kuudennesta luvusta:

1 Ja minä näin, Karitsan avatessa yhden sineteistä, ja minä kuulin ikään kuin ukkosen jyrinän, kun yksi neljästä olennosta sanoi: Tule ja katso.
2 Ja minä näin, ja katso valkoinen hevonen, ja hänellä, joka istui sen selässä, oli jousi, ja hänelle annettiin kruunu, ja hän lähti valloittaen ja valloittamaan.

No niin, se on Ensimmäinen Sinetti, Sinetti, jonka me tänä iltana yritämme Jumalan armosta selittää. Parhaamme mukaan.. Ja käsitän, että mies, joka yrittää selittää sitä, liikkuu vaarallisella maaperällä, jos te ette tiedä, mitä te olette tekemässä. Niinpä, jos se tulee minulle ilmestyksen kautta, tulen sanomaan sen teille. Ja jos minulla on se vain oman ajatukseni perusteella, silloin tulen sanomaan sen teille ennen kuin puhun siitä. Mutta olen aivan yhtä ehdottoman varma siitä, kuin mitä seison täällä tänä iltana, että se tuli minulle tänään tuoreena Kaikkivaltiaalta. Minä en ole taipuvainen sanomaan sen kaltaisia asioita, kun on kysymys tästä osasta Kirjoituksia. Toivon, että te tiedätte, mistä minä nyt puhun, näettekö. Tiedättekö, että te ette voi sanoa määrättyjä asioita... Jos jonkun esineen pitäisi olla tässä, ennen kuin se voisi tapahtua, niin te ette voisi sanoa sitä, ennen kuin joku laskee sen sinne. Näettekö? Pysyttekö te mukana? Kuunteletteko te jotakin? Näettekö?

Nyt tämä seitsemästi sinetöity kirjakäärö on tulossa Karitsan vapauttamaksi. Me lähestymme sitä tänä iltana. Jumala auttakoon meitä. Kun Sinetit on murrettu ja vapautettu, silloin Kirjan salaisuudet on paljastettu. No niin, te näette, että tämä on sinetöity Kirja. Me uskomme nyt sen, emmekö uskokin? Me uskomme, että se on sinetöity Kirja. No niin, me emme koskaan tienneet tätä aikaisemmin, mutta se on sitä! Se on sinetöity Seitsemällä Sinetillä, jotka ovat Kirjan takana. Kirja on sinetöity Seitsemällä Sinetillä.

Jos me puhuisimme tämän kaltaisesta Kirjasta, se olisi kuin seitsemän kaistaletta. [Veli Branham näyttää kirjaa esimerkkinä.] Mutta se ei ole tämän kaltainen kirja. Se on kirjakäärö. Sitten kun tuo kirjakäärö on kierretty auki, on se yksi. Sitten seuraavana kirjakäärössä on numero kaksi. Ja siinä sanotaan, mitä se on, mutta se on salaisuus. Me olemme yrittäneet tarkoin tutkia sitä, mutta muistakaa, että Kirja on sinetöity, ja tuo Kirja on ilmestyksen salaisuuden Kirja. Se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys, näettekö, Ilmestyskirja. Ja te tiedätte, miten miehet kautta aikain ovat yrittäneet tutkia sitä ja yrittäneet päästä siihen sisälle. Me kaikki olemme yrittäneet sitä!

-----
Sitten kun Karitsa otti tuon Kirjan ja mursi tuon Ensimmäisen Sinetin, Jumala puhui Iankaikkiselta Valtaistuimeltansa sanoakseen sen, mitä tuon Sinetin tuli paljastaa. Mutta kun se oli asetettu Johanneksen eteen, se esitettiin symbolina. Kun Johannes näki sen, se oli yhä salaisuus. Miksi? Sitä ei edes paljastettu vielä silloin. Sitä ei voida paljastaa ennen kuin vasta lopun aikana, niin kuin Hän sanoi täällä. Mutta se esitettiin vertauskuvana. Kun ukkonen jyrisi... Muistakaa, voimakas ukkosen jyrähdys on Jumalan Ääni. Sitä Raamattu sanoo sen olevan, ukkosen jyrähdys. He ajattelivat ukkosen jyrisseen, mutta se oli Jumala. Hän ymmärsi sen, sillä se paljastetiin Hänelle. Se oli ukkosenjyrinä.

Huomatkaa, Ensimmäinen Sinetti, kun se oli avattu symbolin muodossa, kuului ukkosen jyrinää. Nyt, miten on silloin, kun se avataan todellisessa muodossaan? Ukkonen jyrisi heti kun Karitsa mursi Sinetin. Ja mitä se paljasti? Ei kaikkea itsestänsä. Ensin se oli Jumala, seuraavaksi symbolina, sitten se paljastettiin, nuo kolme asiaa. Se tulee esiin Valtaistuimelta.

-----
Huomatkaa nyt. Kristusta ei siellä enää nähdä tuosta ajasta alkaen. Mutta Hän on valkoisen hevosen selässä. Niinpä, jos tämä kaveri tässä ratsastaa valkoisella hevosella, silloin hän on vain Kristuksen jäljittelijä. Käsitittekö te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Huomatkaa, tuolla ratsastajalla valkoisen hevosen selässä ei ole mitään nimeä. Hän voi käyttää kahta tai kolmea titteliä, mutta hänellä ei ole mitään nimeä.

Mutta Kristuksella on Nimi! Mikä se on? Jumalan Sana! “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.” Ja Sana on tehty lihaksi. Tällä ratsastajalla ei ole mitään nimeä, mutta Kristusta on kutsuttu Jumalan Sanaksi. Se Hän on. Häntä kutsutaan sellaiseksi. Nyt Hänellä on [eräs] Nimi, jota kukaan ihminen ei tiennyt, mutta Häntä kutsutaan “Jumalan Sanaksi”. Tätä kaveria ei kutsuta miksikään, mutta hän on valkoisen hevosen selässä.

Tällä ratsastajalla ei ole lainkaan nuolia joustaan varten. Panitteko sitä merkille? Hänellä oli jousi, mutta ei sanottu mitään nuolista. Niinpä hänen täytyy olla hämääjä. Kyllä vaan. Hänellä saattaa olla paljon jylinää ilman salamointia, mutta te voitte nähdä, että Kristuksella oli sekä salamat että jylinä, sillä Hänen suustansa lähtee terävä kaksiteräinen miekka, ja Hän lyö sillä kansoja. Mutta tämä kaveri ei voi lyödä mitään, hän vaan näyttelee tekopyhän osaa. Hän lähtee ratsastaen valkoisella hevosella ja lähti valloittamaan.

Kristuksella oli terävä miekka, ja tarkatkaa, se tulee Hänen suustansa, se on Elävä Sana! Se on Elävä Sana, joka on paljastettu Hänen palvelijoillensa, niin kuin silloin kun Hän sanoi Moosekselle: “Mene seiso siellä ja pidä tuo keppi ojennettuna ja kutsu kärpäsiä”, ja siellä oli kärpäsiä. Varmasti! Mitä tahansa Hän sanoi, Hän teki sen, ja se tapahtui. Hän on Elävä Sana. Jumala ja Hänen Sanansa ovat yksi ja sama Persoona. Jumala on Sana!

Kuka sitten on tämä ensimmäisen seurakuntajakson salaperäinen ratsastaja? Kuka hän on? Ajatelkaamme sitä. Kuka on tämä salaperäinen ratsastaja, joka lähtee liikkeelle ensimmäisessä seurakunta-ajanjaksossa ja ratsastaa suoraan iankaikkisuuteen, loppuun asti? Toinen Sinetti tulee esiin ja jatkuu suoraan loppuun. Kolmas Sinetti tulee esiin ja jatkuu suoraan loppuun. Neljäs, viides, kuudes, seitsemäs, jokainen niistä päättyy täällä lopussa. Nyt lopun aikana nämä Kirjat, jotka ovat olleet koko tämän ajan kierrettyinä rullalle, kaikkine niissä olevine salaisuuksiensa, on murretut. Sitten tulee esiin salaisuudet, jotta voisimme nähdä mitä ne ovat. Mutta itse asiassa ne lähtivät liikkeelle jo ensimmäisessä seurakunta-ajanjaksossa, koska ensimmäinen seurakunta-ajanjakso vastaanotti Sanoman kuten tämäkin. [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin kolme kertaa.]

Valkoisella hevosella ratsastaja lähti liikkeelle. Kuka hän on? Hän on mahtava valloittavassa voimassansa. Haluatteko minun sanovan teille, kuka hän on? Hän on antikristus. Juuri se hän on! Nyt, katsokaahan, jos antikristus... Jeesus sanoi, että nuo kaksi tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, kunnes se pettäisi jopa Valitutkin, Morsiamen, jos se olisi mahdollista. Antikristus, se on antikristuksen henki.

Lue koko artikkeli in...
Ensimmäinen Sinetti.

Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun.

Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: “Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?”

Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen.

Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen.

Ilmestys 5:1-4