Seitsemäs Sinetti.
<< edellinen
seuraava >>
Taivaassa hiljaisuus.
William Branham.Lue koko artikkeli in...
Seitsemäs Sinetti.Herra salli meidän ottaa Kirjoituksen, Pyhän Kirjoituksen, siitä mitä Jeesus sanoi tulevan tapahtumaan. Ja kuinka me olisimme voineet koskaan löytää sitä? Tässä se tulee esiin Hänen saarnassaan, paljastaen ja tuoden esiin pilkulleen kuusi Sinettiä, mutta Hän jätti pois Seitsemännen. Sitten, kun Sinetit oli avattu, niin Jumala, huomatkaa nyt tämä, Hän ei edes paljastanut minkäänlaista symbolia Seitsemännestä. Se on täydellinen salaisuus Jumalan kanssa. Huomatkaa se nyt, kun tulemme lukemaan Raamatusta Seitsemännen Sinetin. Se löytyy Ilmestyskirjan 8:sta luvusta.
Ja, kun hän oli avannut seitsemännen sinetin, oli taivaassa hiljaisuus noin puolen tunnin ajan.
Ja se on kaikki, mitä meillä on siitä.Miksi? Mitä se on? No niin, kukaan meistä ei tiedä sitä; mutta minä tulen kertomaan teille ilmestykseni siitä. Ja nyt, minä en ole taipuvainen olemaan fanaatikko. Jos olen, niin olen tietämätön siitä, näettehän. Minulla ei ole tapana antautua millekään sellaiselle ja kuvitelluille asioille. Olen sanonut joitakin asioita, jotka ovat voineet olla jotenkin vieraita joillekin ihmisille, mutta kun Jumala tulee sen perään ja vahvistaa sen ja sanoo, että se on Totuus, silloin se on Jumalan Sana. Se voi näyttää oudolta sillä tavalla. Ja nyt, niin varmasti kuin seison täällä puhujanlavalla tänä iltana, minulla oli ilmestys, joka paljasti. Se tapahtuu kolminkertaisella tavalla. Minä tulen puhumaan teille Jumalan avulla yhdestä sen osasta. Ja sitten te... Menkäämme sinne ensin... Tässä on ilmestys alkaaksemme, mitä... Minä haluan kertoa teille, mitä se on. Se mitä tapahtuu on, että nuo Seitsemän Ukkosenjylinää, joiden hän kuuli jylisevän, ja joita hänen kiellettiin kirjoittamasta, siinä salaisuus lepää, noiden peräkkäisten Ukkosenjylinöiden takana.
No niin, miksi? Todistakaamme se. Miksi? Se on salaisuus, josta kukaan ei tiedä. Johannesta kiellettiin kirjoittamasta siitä, hän ei saanut kirjoittaa siitä edes mitään symbolia. Miksi? Tästä syystä. Taivaassa ei ollut minkäänlaista toimintaa, se voisi paljastaa salaisuuden. Näettekö sitä nyt? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jos se on niin suuri, täytyy sen olla sisällytettynä, koska sen täytyy tapahtua, mutta kun nuo Seitsemän Ukkosenjylinää... Pankaa nyt merkille, kun nuo seitsemän enkeliä astuivat esiin puhaltaakseen pasuunoihinsa, siellä oli yksi ukkosenjyrähdys. [Veli Branham kolkuttaa saaarnastuolia kerran.] Kun Israel koottiin, siellä oli pasuuna. Kun aikaa ei ole enää enempää, viimeinen pasuuna. Yksi ukkosenjyrähdys. Mutta tässä seitsemän peräkkäistä ukkosenjyrähdystä peräkkäin; yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän. [Veli Branham koputtaa saarnastuolia seitsemän kertaa.] Sitten, Taivas ei voinut kirjoittaa sitä. Taivas ei voi tietää siitä, mitään muuta, koska siellä ei ole mitään jatkumassa. Oli levähdysaika. Se oli niin suurta, että se pidettiin salassa jopa enkeleiltä. No niin, miksi? Jos Saatana sattuisi saamaan sen tietoonsa, hän voisi tehdä suurta vahinkoa. Siinä on yksi asia, jota hän ei tiedä. No niin, hän voi tulkita mitä tahansa hän haluaa, ja jäljitellä minkä kaltaista lahjaa tahansa, toivon, että te opitte, mutta hän ei voi tietää tätä. Sitä ei ole edes kirjoitettuna Sanassa! Se on täydellinen salaisuus! Enkelit, kaikki vaikenivat! Jos he tekisivät yhdenkin liikkeen, se voisi paljastaa jotakin, ja niin ne vain vaikenivat, lakkasivat soittamasta: kaikki pysähtyi.
Seitsemän, Jumalan täydellinen luku. Seitsemän [Veli Branham koputtaa pöytään seitsemän kertaa.], aivan peräjälkeen. Seitsemän Ukkosenjylinää puhuivat suoraan yhdessä kuin ilmaisten jotakin. Huomatkaa, tuolla hetkellä, Johannes alkoi kirjoittaa, ja Hän sanoi: “Älä kirjoita sitä.” Jeesus ei koskaan puhunut siitä. Johannes ei voinut kirjoittaa sitä. Enkelit eivät tienneet siitä mitään. Mitä se on? Se on asia, josta Jeesus sanoi, etteivät edes Taivaan Enkelit tienneet siitä mitään, näettehän. Hän ei tiennyt sitä itsekään. Hän sanoi, että ainoastaan Jumala tietäisi sen. Mutta Hän sanoi meille, että kun me alamme nähdä näiden merkkien tulevan esiin... No niin, pääsettekö te mukaan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on. Huomatkaa, kun me alamme nähdä näiden merkkien tulevan esiin, näettekö. Jos Saatana vain voisi saada sen tietoonsa...
Jos haluatte jotakin tapahtuvan... Teidän täytyy nyt ottaa minun sanani tästä, jos minä suunnittelen tehdä jotakin, tiedän olla kertomatta siitä kenellekään. Ei niin, että tuo henkilö tulisi kertomaan sitä, mutta Saatana tulee kuulemaan sen, näettehän? Hän ei voi saada sitä minun sydämestäni, niin pitkään kuin Jumala on lukinnut sen sinne Pyhällä Hengellä, niin että se on vain minun ja Jumalan välillä, näettehän. Hän ei tiedä siitä mitään, ennen kuin te puhutte sen, silloin hän kuulee sen. Ja minä yritän... Kerron ihmisille, että tulen tekemään jonkin määrätyn asian, ja tarkatkaa vain kuinka perkele yrittää käyttää mitä keinoa tahansa päästäkseen sinne ennen minua. Mutta, jos voin saada ilmestyksen Jumalalta, enkä sano siitä mitään, silloin se on eri asiä. Muistakaa, Saatana tulee yrittämään sen jäljittelyä! Hän tulee yrittämään jäljitellä kaikkea, mitä Seurakunta tulee tekemään. Hän on yrittänyt tehdä sitä. Me olemme huomanneet sen antikristuksen kautta; mutta tämä on yksi asia, jota hän ei voi jäljitellä. Tälle ei tule olemaan mitään jäljittelyä. näettehän. koska hän ei tiedä sitä. Ei ole mitään tapaa hänen tietää sitä. Se on Kolmas Nykäisy. Hän ei yksinkertaisesti tiedä mitään siitä, näettehän. Hän ei ymmärrä sitä.
Mutta salaisuus lepää sen alla. [Veli Branham koputtaa saarnastuolia kerran.] Kunnia Jumalalle korkeuksissa! Minä en voisi koskaan ajatella samalla tavoin, koko lopun elämäni aikana, kun minä näin. No niin, minä en tiedä, mitä... Minä tiedän seuraavan askelen siellä, mutta en tiedä, kuinka tulkita sitä. Siihen ei tule menemään pitkää aikaa. Minulla on se kirjoitettuna tänne, kun se tapahtui, jos voitte nähdä sen tässä,: “Pysähdy! Älä mene pidemmälle kuin juuri tähän tässä.” Minä en ole taipuvainen fanaattisuuteen. Kerron vain Totuuden.” Mutta te muistatte tuon pienen kengän, jota minä aina yritin selittää, kuinka sielu oli lähinnä sitä-ja-sitä, ja alitajunta, ja kaikkea sen kaltaista. Joka sai aikaan vain sen, että suuri joukko jäljittelijöitä lähti sen perään. Kuinka heidän täytyi ottaa ihmisiä kädestä ja saada tuo värinä, ja sitten jokaisella oli värinä käsissään. Mutta muistatteko, kun Hän otti minut sinne ylös ja sanoi: “Tämä on tuo Kolmas Nykäisy, ja kukaan ei tule tietämään sitä!” Muistatteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näyt eivät koskaan petä! Ne ovat täydellisesti Totuus.
Nyt huomatkaa, muistatteko tuon näyn tuosta muodostelmasta? Charlie, minä.. Tässä se on sinulle. Jotakin on meneillään, minä sanoin teille tällä viikolla, että te... Se on ollut kaikkialla ympärillänne, mutta ihmettelenpä oletteko huomanneet sitä. Muistatteko tuota näkyä noiden Enkelien muodostelmasta, kun lähdin täältä mennäkseni Arizonaan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Muistatteko, “Mikä Aika Se On, Miehet?” [“Aamen.”] Muistatteko sitä? Huomatkaa, siellä oli vain yksi suuri ukkosen räjähdys, ja seitsemän Enkeliä ilmestyi. Onko se oikein? Yksi ukkosen räjähdys, seitsemän Enkeliä ilmestyi. Ja minä näin, kun Karitsa avasi Ensimmäisen Sinetin, ja minä kuulin kuin ukkosen äänen, ja yksi neljästä olennosta sanoi: Tule ja näe. Huomatkaa, yksi ukkosenjyrähdys, seitsemän Sanomaa, jotka ovat olleet sinetöidyt, ja joita ei voida paljastaa ennen kuin viimeisenä päivänä, tässä ajanjaksossa. Näettekö mitä tarkoitan?
No niin, oletteko panneet merkille tämän viikon salaperäistä osaa? Sitä se on. Sitä se on ollut. Se ei ole ollut inhimillinen olento, joku mies; se on ollut Herran Enkelit. Huomatkaa. Täällä istuu kolme todistajaa, kuinka viikko sitten, vähän enemmän kuin viikko sitten, minä olin kaukana ylhäällä vuorilla, lähellä Meksikoa, kahden veljen kanssa, jotka istuvat täällä, nyppien takiaisia pois housun lahkeestani, ja tapahtui räjähdys, joka melkein, näytti siltä kuin se olisi ravistellut vuoret alas. Se on totta. En koskaan kertonut asiaa veljilleni, mutta he huomasivat eron. Ja Hän sanoi minulle: “Nyt, ole valmis. Mene itään.” Tässä on tuon näyn tulkinta. Näettekö? Nyt, antaakseni teidän tietää, veli Sothmann ei saanut sitä riistaa, jonka perässä hän oli. Me yritimme saada sitä hänelle. Ja Hän sanoi: “Nyt tänä iltana, merkiksi sinulle, hän ei tule tekemään sitä. Sinun täytyy vihkiä itsesi tällä hetkellä näiden Enkelien vierailua varten.” Tunsin olevani poissa tolaltani, tehän muistatte. Ja minä olin lännessä. Enkelit olivat tulossa itään. Ja kun ne tulivat kohdalle, minut nostettiin ylös niiden kanssa, (muistatteko te sitä?), tullen itään.
-----
Ja panitteko merkille tuota yhtä Enkeliä, josta sanoin silloin, että se oli omituinen Enkeli? Hän näytti merkitsevän minulle enemmän kuin muut niistä. Muistatteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ne olivat muodostelmassa: kolme sivuilla ja yksi huipulla. Ja tuo yksi aivan vieressäni tässä, laskien vasemmalta oikealle, se olisi ollut seitsemäs Enkeli. Hän oli kirkkaampi, ja merkitsi minulle enemmän kuin loput niistä. Te muistatte kuinka sanoin, että hänellä oli rintansa ulkona sillä tavalla, ja se oli lentämässä itää kohden. Muistatteko te sillä tavalla? Minä sanoin: “Se poimi minut maasta, nosti minut ylös!” Muistatteko te sitä?Tässä se on! Tuo yksi, jolla oli Seitsemäs Sinetti, asia, jota olen kummastellut koko elämäni. Aamen! Nuo muut Sinetit merkitsivät minulle tietenkin paljon, mutta, oi, te ette tiedä, mitä tämä on merkinnyt, sillä yhden kerran elämässä! [Veli Branham koputtaa saarnastuolia useita kertoja.] Minä rukoilin, huusin Jumalan puoleen. Tuon Phoenixin kokousten jälkeen... Kuka tahansa siellä kanssani olleista tietää. Makasin siellä vuorilla. Yhtenä aamuna nousin ja menin ylös Sabino Kanjoniin, nuo suuret, rosoiset, korkeat vuoret. Ja minä menin sinne ylös, ja siellä oli pieni polku, joka johtaa Lemmon vuorelle, joka on kolmenkymmenen mailin päässä, ja siellä ylhäällä oli noin kolmekymmentä jalkaa lunta. Niinpä olin nousemassa ylös sinne vuorelle hyvin aikaisin ennen päivänkoittoa, kulkien tätä pientä polkua, pienten kivien lähtiessä vierimään, ja tunsin johdatusta kääntyä tähän suuntaan. Ja käännyin ja menin ylös suurten rosoisten kallioiden keskelle, jotka olivat satoja jalkoja korkeita.
Ja polvistuin maahan noiden kallionjärkäleiden väliin. Laskin maahan tämän Raamatun ja laskin maahan tämän pienen muistikirjan. [Veli Branham näyttää Raamattuansa ja muistikirjaansa.] Minä sanoin: “Herra Jumala, mitä tämä näky merkitsee?” Minä sanoin: “Herra, merkitseekö se minun kuolemaani?” Te muistatte minun kertoneen teille, että ajattelin sen merkitsevän kuolemaani, koska jotakin räjähti niin, että se yksinkertaisesti ravisteli minut palasiksi. Te muistatte sen. Kuinka moni on kuullut siitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Varmasti, kaikki teistä. Ja ajattelin, että se voisi merkitä kuolemaani. Ja sitten, ollessani siellä huoneessani, minä sanoin: “Mitä se on, Herra? Mitä se merkitsee? Merkitseekö se, että tulen kuolemaan? Jos se on sitä, niin hyvä on; minä en tule kertomaan sitä perheelleni. Vain salli minun mennä, jos minun työni on päättynyt.” Ja minä sanoin...
No niin, mitä se oli? Hän lähetti minulle todistuksen, niin kuin muistatte minun kertoneen teille, että sitä se ei ollut. Se oli työni täydentäminen. Oh! Käsitättekö te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Istuessani siellä Sabino Kanjonissa... Taivaallinen Isä tietää tämän. Aivan yhtä todellisena kuin te olette nähneet sen tapahtuvan, nuo Enkelit tulivat alas ja vahvistivat jokaisen Sanoman samaksi. Silloin te tiedätte, tuleeko se Jumalalta tai ei. Se kerrottiin teille ennakolta näyllä. Minä en voinut kertoa sitä teille, ennen kuin kokous oli ohitse, koska minua oli kielletty kertomasta. Sabino Kanjonissa, istuin siellä ylhäällä tuona aamuna käteni kohotettuina, ja tuuli oli puhaltanut vanhan mustan hattuni pois. Seisoin siellä kädet ylhäällä, rukoillen. Minä sanoin: “Herra Jumala, mitä tämä merkitsee. Minä en voi ymmärtää sitä, Herra. Mitä minun tulee tehdä? Jos tämä on minun Kotiin menoni aika, salli minun mennä täällä ylhäällä, josta he eivät koskaan tule löytämään minua. Minä en halua kenenkään valittavan ympärillä, jos menen. Minä haluan perheeni vain ajattelevan, että olen lähtenyt kävelemään, eivätkä he voi löytää minua. Kätke minut jonnekin! Jos minä tulen menemään pois, niin salli minun silloin mennä. Ehkä Joosef tulee löytämään Raamattuni tästä jonakin päivänä, ja käyttäköön hän sitä. Jos minä menen pois, niin salli minun mennä, Herra.” Ja minulla oli käteni ojennettuina, ja yhtäkkiä jotakin osui käteeni.
En tiedä. En osaa sanoa. Vaivuinko uneen? En tiedä. Meninkö transsitilaan? En osaa sanoa sitä teille. Ainoa asia, mitä voin sanoa, on mitä minä... Se oli aivan samanlainen asia kuin nuo Enkelit olivat. Ja se osui käteeni, ja minä katsoin, ja se oli miekka, ja siinä oli helmistä tehty kädensija, todella kaunis; ja siinä oli kädensuojus kullasta. Ja terä näytti ikään kuin joltakin sellaiselta kuin kromilta, tai hopealta, se vain oli todella kiiltävä. Ja se oli partaveitsen terävä, Ja minä ajattelin: “Eikö se olekin mitä kaunein esine?” Tarkalleen käteeni sopiva. Minä ajattelin: “Se on hirvittävän kaunis.” Mutta minä sanoin: “Hei, minähän olen aina pelännyt miekkaa.” Ja minä ajattelin: “Mitähän minä tulen tekemään sen kanssa?” Ja juuri silloin tuli alas Ääni, joka sai nuo kallionjärkäleet keinumaan! Sanottiin: “Se on Kuninkaan Miekka!” Ja sitten tulin ulos siitä. “Kuninkaan Miekka.” No niin, jos olisi sanottu: “Jonkun kuninkaan miekka”, mutta sanottiin: “Kuninkaan Miekka.” Ja on olemassa vain yksi Kuningas, ja se on Jumala! ja Hänellä on vain yksi Miekka, se on Hänen Sanansa, jonka mukaan minä elän! Niinpä auta minua, Jumala; seisten tässä Hänen pyhän pöytänsä edessä, tämän Pyhän Sanan levätessä tässä! Se on Sana. Aamen! Oh, minkälaisessa päivässä me elämmekään! Mikä suuri asia! Näettekö salaperäisyyden ja salaisuuden? Tuo Kolmas...
Seistessäni siellä, kun tämä jätti minut, jokin vain tuli luokseni ja sanoi: “Älä pelkää.” No niin, en kuullut mitään ääntä. Oli kuin sisäpuolellani olisi puhuttu. Minä vain kerron teille totuuden, aivan tarkalleen sen, mitä tapahtui. Jokin iski ja sanoi: “Älä pelkää. Tämä on tuo Kolmas Nykäisy.” Kolmas Nykäisy! Muistatteko sitä? Hän sanoi: “Sinulla on ollut niin monia jäljittelijöitä tässä, mitä olet yrittänyt selittää.” Hän sanoi: “Älä edes yritä, tätä.” Muistatteko te sitä? Kuinka monet muistavat tuon näyn? Se on ääninauhoilla ja kaikkialla. Se oli noin kuusi vuotta sitten, seitsemän vuotta sitten. Se oli seitsemän vuotta sitten. Hän sanoi: “Älä yritä selittää sitä.” Hän sanoi: “Tämä on tuo Kolmas Nykäisy, mutta Minä tulen kohtaamaan sinut siellä [sisällä].” Onko se oikein? Hän sanoi: “Älä yritä...”
Seisoin pieni lapsen kenkä kädessäni, kun Hän käski minua, sanoen: “Tee nyt Ensimmäinen Nykäisysi; ja kun teet sen, tulevat kalat ryntäämään syötin perään.” Sanottiin: “Sitten tarkkaa Toista Nykäisyäsi”, sanottiin, “koska siellä tulee olemaan vain pieni kala.” Hän sanoi: “Sitten Kolmas Nykäisy tulee saamaan sen.” Ja kaikki nuo saarnaajat tulivat ympärille ja sanoivat: “Veli Branham, me tiedämme sinun voivan tehdä sen. Halleluja, veli Branham.” Siinä minä aina tulen sidotuksi, saarnaajajoukon kanssa. Minä rakastan ihmisiä, ja he tahtovat teidän selittävän kaiken, tämän ja tuon.
Ja minä sanoin: “Hyvä on, en tiedä.” Minä sanoin: “Minä ymmärrän kalastamisen päälle.” Minä sanoin: “Nyt, ensimmäinen asia, mitä teidän tulee tehdä... Tässä on tapa, miten se tehdään. Te näette kaikki nuo kalat ympärillä; teidän täytyy nykäistä syöttiä.” No niin, se on tarkalleen kalastuksen taktiikka. Niinpä sanoin: “Nykäiskää syöttiä.” Nyt, katsokaahan, kun minä nykäisin syöttiä ensimmäisen kerran, lähtivät kalat sen perään, mutta ne olivat pieniä. Ne olivat aivan samanlaisia kuin hekin saivat. Niinpä sitten minä sanoin: “Sitten te olette valmis...” Ja minä nykäisin sen rannalle ja olin saanut kalan, mutta se näytti kuin nahalta, joka oli vedetty vieheen ylitse... se oli niin pieni. Ja sitten seistessäni siellä, jokin sanoi: “Minä käskin sinua, ettet tekisi sitä!” Ja minä aloin itkeä. Kaikki siima oli kietoutunut ympärilleni tällä tavalla, ja minulla oli... seisoin siellä itkien, pääni kumarassa, sillä tavalla. Minä sanoin: “Jumala, anna minulle anteeksi, minä olen typerä henkilö. Herra, anna minulle anteeksi.” Ja minulla oli tämä siima. Ja minulla oli kädessäni pieni lapsen kenkä, suunnilleen tämän kokoinen. Ja minulla oli tuo naru oli suunnilleen yhtä paksu kuin sormeni, noin puoli tuumaa paksu. Ja nauhanreiät tässä kengässä olivat kooltaan suunnilleen... pienemmät kuin mahdollisesti yksi kuudestoista osa tuumaa [noin 1.5 mm]. Ja minä yritin nauhoittaa tätä pientä kenkää tällä suurella paksulla köydellä. Ja ääni tuli ja sanoi: “Sinä et voi opettaa helluntailaisvauvoille yliluonnollisia asioita.” Se sanoi: “Jätä heidät rauhaan!”
Ja juuri silloin Hän nosti minut ylös maasta. Hän otti minut ylös ja asetti hyvin korkealle paikan yläpuolelle, jossa oli joku kokous meneillään. Se näytti kuin teltalta tai jonkin sorttiselta katedraalilta. Ja minä katsoin, ja siellä oli pienen kopin kaltainen, pieni paikka siellä sivulla. Ja minä näin tuon Valon puhuvan jollekin yläpuolellani, tuon Valon, jonka te näette siellä valokuvassa. Se pyöri pois minun luotani sillä tavalla, ja meni tuon teltan luo, ja sanoi: “Minä tulen kohtaamaan sinut siellä.” Ja sanottiin: “Tämä tulee olemaan Kolmas Nykäisy, ja sinä et tule kertomaan sitä kenellekään!” Ja Sabino Kanjonissa, Hän sanoi: “Tämä on Kolmas Nykäisy.” 300 Ja siellä on kolme suurta asiaa, jotka kuuluvat siihen, ja yksi avautui tänään... tai eilen, toinen avautui tänään, ja on yksi asia, jota en osaa tulkita, koska se on tuntemattomalla kielellä. Mutta seisoin siellä ja katsoin suoraan sitä. Ja tämä on tulossa oleva Kolmas Nykäisy. [Veli Branham koputtaa saarnastuolia kolme kertaa.] Ja Jumalan Pyhä Henki... Oi! Siksi koko Taivas oli hiljaa!
Lue koko artikkeli in...
Seitsemäs sinetti.
Avioliitto ja avioero.
