Kuka on arvollinen?

William Branham.

Lue koko artikkeli in...
Aukko Seitsemän Seurakunta-ajanjakson ja Seitsemän Sinetin välillä.

Ilmestys 5:2-4,
2 Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"
3 Eikä kukaan taivaassa eikä maan päällä eikä maan alla voinut avata kirjaa eikä katsoa siihen.
4 Ja minä itkin kovin sitä, ettei ketään havaittu arvolliseksi avaamaan kirjaa eikä katsomaan siihen.

Nyt, “Tämä väkevä Enkeli...” Nyt, jae kaksi. Väkevä Enkeli julistaa suurella äänellä: Kuka on arvollinen? (Arvollinen mihin?) Kuka on arvollinen ottamaan Kirjan? Nyt me panemme merkille. Missä tuo Kirja nyt on? Sen alkuperäisellä omistajalla, koska Hänen poikansa, Jumalan ensimmäinen poika ihmissuvussa, on menettänyt sen. Ja kun hän menetti oikeutensa kuunneltuaan Saatanaa. Mitä hän teki? Hän vastaanotti Saatanan viisauden Jumalan Sanan sijasta.

-----
Ja tuon Enkelin kutsu oli kutsu Sukulunastajan astua esiin. Jumala sanoi: “Minulla on laki, ja Sukulunastaja voi olla sijainen.” Missä on tuo Sukulunastaja? Kuka on kykenevä ottamaan Kirjan? Ja se tuli aina Adamista alkaen koko matkan alaspäin kautta kaikkien apostolien ja profeettojen ja kaiken muun, eikä ketään todettu arvolliseksi. No niin, mitä nyt tehdä sen kanssa? Ei kukaan Taivaassa, ei kukaan maan päällä, eikä kukaan, joka koskaan on elänyt, ollut arvollinen. Elia seisoi siellä. Mooses seisoi siellä. Kaikki apostolit seisoivat siellä. Kaikki ne, jotka olivat kuolleet, kaikki pyhät miehet, Job ja kaikki viisaat. He kaikki seisoivat siellä, eikä kukaan ollut arvollinen edes katsomaan Kirjaan vielä vähemmän ottamaan sen ja murtamaan Sinetit! No niin, mitä merkitystä on nyt paavilla ja kaikilla muilla? Missä on teidän piispanne? Missä on meidän arvollisuutemme? Me emme ole yhtään mitään. Näin on.

-----
Mutta Johannes itki. Tässä on syy siihen, miksi minä ajattelen hänen itkeneen. Koska, jos kukaan ei olisi arvollinen eikä voisi avata tätä Lunastuksen Kirjaa, silloin koko luomakunta olisi kadotettu. Tässä on Kirja, ja tässä on omistuskirja, ja se tullaan ojentamaan Sukulunastajalle, joka voi täyttää vaatimukset. Se on Jumalan oma Laki, eikä Jumala voi uhmata omaa Lakiansa. Katsokaahan, Jumala vaati Sukulunastajan, joka olisi arvollinen, joka olisi kykenevä tekemään sen, jolla olisi omaisuutta tehdä se.

Ja Enkeli sanoi: “Astukoon nyt Sukulunastaja esiin.” Ja Johannes katsoi. Hän katsoi kaikkialle yli maan. Hän katsoi maan alle, eikä siellä ollut ketään. Luomakunta ja kaikki oli kadotettu. Tietenkin Johannes itki. Kaikki oli kadotettu. Hänen itkunsa ei kuitenkaan kestänyt kuin hetken aikaa. Sitten yksi vanhimmista sanoi: “Älä itke, Johannes.” Oi! Hänen itkunsa ei kestänyt kuin hetken. Johannes ajatteli: “Hyvänen aika, missä tuo mies on? Tuolla seisovat profeetat, jotka ovat syntyneet kuten minäkin. Siellä seisovat viisaat, siellä seisovat... Oi, eikö täältä löydy ketään?”

-----
Ja tämä Juudan sukukunnan Leijona oli painiskellut ja voittanut. Tuo vanhin sanoi: “Älä itke Johannes”, sillä Juudan sukukunnan Leijona, Daavidin juurivesa on voittanut. Hän on jo voittanut. Hän on tehnyt sen. Se on ohitse, Johannes!” Oi! Hän tuotti valkaisuaineen, joka lähettää synnin takaisin Saatanan likaisiin käsiin, joka viisaudellansa saastutti ihmisolennon. Kyllä.

Mutta kun Johannes kääntyi katsomaan, hän näki Karitsan. Miten erilainen se olikaan kuin Leijona. Tuo vanhin sanoi: “Leijona on voittanut.” Näettekö, pystyn jälleen käyttämään siinä tuota sanontaa: Jumala kätkeytyy yksinkertaisuuteen. Hän sanoi: “Hän on Leijona.” Se on eläinten kuningas. Leijona on voittanut. Vahvin olemassa oleva eläin on leijona. Olen maannut Afrikan viidakoissa ja olen kuullut kirahvien kiljuvan ja olen kuullut suuren mahtavan elefantin nostavan kärsänsä ilmaan: “Whee, whee. whee”, ja olen kuullut erämaan villieläinten vertahyytävät huudot ja hyönteisten... Billy Paul ja minä makasimme siellä eräässä paikassa piikkipensaiden peitossa ja kuulimme kaukaa etäällä leijonan karjuvan, ja koko erämaassa hiljeni. Jopa hyönteiset lakkaavat huutamasta, kun kuningas puhuu. Oi, oi, oi, oi! 183 Sanon teille, että silloin kirkkokunnat ja epäilykset putoavat maahan, kaikki ovat hiljaa, kun Kuningas puhuu. Ja tämä on Kuningas. Se on Hänen Sanansa.

-----
Miksi Juudasta? “Oi, Juuda! Lainantaja ei lähde hänen polviensa välistä ennen kuin Siloh tulee, ja Hän on tuleva Juudan kautta.” “Ja Leijona, Juudan sukukunnan symboli, on voittanut. Hän on voittanut.” Ja kun hän katsoi ympärilleen nähdäkseen, missä tuo Leijona oli, hän näki Karitsan. Outoa, katsoa nähdäkseen leijonan ja näkee karitsan. Tuo vanhin kutsui Häntä Leijonaksi, mutta kun Johannes katsoi, hän näki Karitsan, Karitsan, joka oli ikään kuin maailman perustamisesta asti teurastettu, Karitsan, joka oli teurastettu. Mitä se oli? Mitä oli tuo Karitsa? Se oli verinen, haavoitettu Karitsa, joka oli teurastettu, mutta oli jälleen elossa, ja se oli verinen. Oi! Kuinka te voitte katsoa sitä, ihmiset, ja pysyä syntisinä?

Karitsa astui esiin. Tuo vanhin sanoi: “Leijona on voittanut, Juudan sukukunnan Leijona.” Ja kun Johannes katsoi nähdäkseen Leijonan, esiin tuli Karitsa vavisten, verisenä, haavoitettuna. Hän oli voittanut. Te voitte nähdä, että Hän oli ollut taistelussa. Hänet oli teurastettu, mutta Hän oli jälleen elossa.

Johannes ei ollut aikaisemmin huomannut tätä Karitsaa täällä. Hänestä ei ollut mainittu aikaisemmin. Missään siitä ei ollut mainittu. Johannes ei ollut nähnyt Sitä, kun hän oli etsinyt sitä katseellaan yli taivaiden, mutta tässä Se tuli esiin. Huomatkaa, mistä Se astui esiin. Mistä Se tuli? Se tuli Isän Valtaistuimelta, jossa Hän oli istunut siitä asti, kun Hänet oli teurastettu ja nostettu jälleen ylös. Hän nousi ylös ja istui Jumalan oikealle kädelle ikuisesti elävänä ja esirukoilee. Aamen! Kohotettuna sinne Hän on tänään Välittäjänä oman Verensä kanssa ja esirukoilee ihmisten tietämättömyyden vuoksi. No niin, siihen minä panen luottamukseni. Hän oli yhä tämän valkaisuaineen peitossa, tämän syntien anteeksiantamisen valkaisuaineen peitossa.

-----
Ja muistakaa, se tapahtuu Seitsemännen Seurakunta-ajanjakson aikana, ja Jumalan salaisuudet tullaan avaamaan. Olkaa nyt todella tarkkaavaisia. Tämä on jotakin, joka teidän täytyy ymmärtää. No niin. Hän oli ollut tekemässä välittäjän työtään, esirukoilemassa uskovaisen puolesta. Kahdentuhannen vuoden ajan Hän on ollut siellä taustalla Karitsana. Nyt Hän astuu esiin Iankaikkisuudesta ottaakseen Omistuskirjan ja murtaakseen Sinetit ja paljastaakseen salaisuudet. Milloin se tapahtuu? Lopun aikana.

Käsitättekö te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on, menkäämme sitten eteenpäin. Nyt, Hän murtaa Sinetit ja vapauttaa kaikki salaisuudet heille, Seitsemännelle Enkelille, jonka Sanoma on paljastava kaikki Jumalan salaisuudet. Jumalan salaisuudet lepäävät näissä Seitsemässä Sinetissä, näettehän? Niin Hän sanoo täällä. Kaikki salaisuudet sisältyvät näihin Seitsemään Sinettiin.

Ja nyt Karitsa tulee esiin ja lakkaa olemasta Välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä. Hänestä tulee Leijona. Hän ottaa Kirjan. Se on Hänen oikeutensa. Jumala piti sitä salaisuutta, mutta nyt Karitsa tulee. Kukaan ei voinut ottaa Kirjaa. Se on yhä Jumalan käsissä. Ei mikään paavi, pappi tai mikä hän saattaakin olla, he eivät voi ottaa Kirjaa. Seitsemää Sinettiä ei ole paljastettu. Näettekö? Mutta kun Välittäjä, kun Hänen työnsä Välittäjänä on tehty, Hän astuu esiin. Ja Johannes… Tuo vanhin sanoi: “Hän on Leijona.” Ja Hän tulee esiin. Ja tarkatkaa nyt Häntä. Oi! Näettekö? Hän astuu esiin, Hän astuu esiin ottaakseen Kirjan (nyt tarkatkaa) ja paljastaakseen Jumalan salaisuudet, joita toiset ovat vain arvailleet kaikkien näiden kirkkokunnallisten ajanjaksojen aikana.

Näettekö, silloin Seitsemäs Enkeli. Jos tämä salaisuuksien Kirja on Jumalan Sana, silloin Seitsemännen Enkelin täytyy olla profeetta, jotta Jumalan Sana voisi tulla hänelle. Eivät papit, paavit tai mitkään muut voi saada sitä. Sana ei tule sellaisille. Jumalan Sana tulee aina vain profeetalle. Malakia 4 lupasi profeetan. Ja kun hän astuisi esiin, tulisi hän ottamaan Jumalan salaisuudet, kun seurakunta olisi niin sekaisin kaikissa näissä kirkkokunnissa, ja hän palauttaisi ennalleen lasten uskon takaisin isien puoleen. Ja sen jälkeen olisi tuomio iskevä maailmaa, ja maa tultaisiin polttamaan; ja vanhurskaat kävelisivät pahojen tuhkien päällä Tuhatvuotisvaltakunnassa. Ymmärrättekö sen nyt? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on.

Muut ovat arvailleet sen suhteen kirkkokunnallisessa ajanjaksossa. Mutta katsokaahan, hänen täytyy olla tämä mies, seitsemäs enkeli… Ilmestyskirjan kymmenennen luvun ensimmäisen ja neljännen jakeen Seitsemäs Enkeli... Seitsemännelle Enkelille tullaan antamaan kaikki Jumalan salaisuudet, ja hän päättää kaikki salaisuudet, jotka on jätetty pois kautta kirkkokunnallisten ajanjaksojen.

No niin, te voitte nähdä, miksi en lyö kirkkokunnissa olevia veljiäni. Kyseessä on tuo kirkkokuntajärjestelmä! Ei ole mitään tarvetta, että he olisivat yrittäneet tietää sitä, koska sitä ei voitu paljastaa. Se on Sanan mukaisesta. He olettivat sen suhteen, uskoivat, että se olisi siellä, ja uskossa he vaelsivat sen mukaan, mutta nyt se on todistettavasti vahvistettu. Aamen! Oi, millainen Kirjoitus!

-----
Mitä se merkitsee? Nyt se kuuluu Karitsalle. Aamen. Jumalan laki vaati sitä. Hän on tuo Yksi, joka pitää sitä hallussaan. Jumalan laki vaati Sukulunastajaa, ja Karitsa tuli esiin pitäen sitä: “Minä olen heidän Sukulaisensa! Minä olen heidän Lunastajansa! Ja nyt olen ollut esirukoillut heidän puolestansa ja nyt olen tullut vaatimaan heidän oikeuksiansa heitä varten.” Aamen! Aamen! “Minä olen tullut vaatimaan oikeuksia. Sillä heillä oli oikeus kaikkeen siihen, mikä kadotettiin lankeemuksessa, ja Minä olen maksanut hinnan.”

Oi, veli! Whew! Eikö se saakin teistä sisältä tuntumaan uskonnolliselta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] “Ei hyvillä teoilla, joita olemme tehneet, vaan Hänen armostansa.” Oi, odottakaapa hetki. Nuo vanhimmat ja kaikki siellä alkoivat heitellä kruunujaan, ja kuuluisuudet alkoivat painua maahan. Ei yksikään, ei yksikään voinut tehdä sitä.

Ja Hän kävelee suoraan Jumalan eteen ja ottaa Kirjan Hänen oikeasta kädestänsä ja vaati oikeuksiansa. “Minä kuolin heidän puolestansa. Minä olen heidän Sukulunastajansa. Minä olen Välimies. Minun Vereni vuodatettiin. Minä tulin ihmiseksi ja tein sen saadakseni tuon Seurakunnan jälleen takaisin, sen, jonka ennalta näin ennen maailman perustamista. Minä olen tarkoittanut sen niin. Olen puhunut, että Se tulisi olemaan siellä. Ja kukaan ei ollut kykenevä ottamaan sitä, mutta Minä menin alas ja tein sen itse. Minä olen heidän sukulaisensa!” Ja Hän ottaa Kirjan. Aamen!

Oi, kuka odottaa minua siellä tänä iltana? Kuka on tuo Yksi, Seurakunta, joka odottaa siellä? Kuka muu voisi siellä odottaa teitä kuin tuo Sukulunastaja? Oi, kuinka ylevä teko. No niin, Hänellä on lunastuksen Omistuskirja. Hänellä on se kädessänsä. Välitystyö on nyt tehty. Hänellä on se nyt kädessänsä. Muistakaa, se on ollut koko ajan Jumalan kädessä, mutta nyt se on Karitsan Kädessä. Tarkatkaa nyt, koko luomakunnan Lunastuksen Omistuskirja on Hänen kädessänsä, ja Hän on tullut vaatimaan sitä takaisin ihmiskunnalle. Ei vaatimaan sitä takaisin Enkeleille, vaan vaatimaan sen takaisin ihmisille, joille se oli annettu, ja tekemään heidät jälleen Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Tuomaan se takaisin Eedenin Puutarhaan, kaikkeen siihen, mitä he kadottivat, koko luomakunnan, puut, eläinten elämän, kaiken muu. Oi! 245 Eikö se saa teistä tuntumaan hyvältä?

Lue koko artikkeli in...
Aukko Seitsemän Seurakunta-ajanjakson ja Seitsemän Sinetin välillä.

Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti

ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa,

vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.

Ilmestys 10:5-7