Lapseksiottaminen, osa II.

William Branham.

Lue koko artikkeli in...
Jumalan julkitulleet pojat.

Uskommeko me? En tiedä, mitä voisin tehdä, jos en olisi kristitty. En yksinkertaisesti haluaisi viipyä yhtään pidempään. Ei ole mitään muuta, minkä puolesta elää, kuin vain saada toisia pelastumaan, se on parasta, mitä tiedän. Nyt tänä iltana me haluamme aloittaa ottamalla vähän taustaksi aikaisemmasta oppitunnistamme. Ja tulen yrittämään, lukeakseni koko tämän luvun tänä iltana, jos vain voin. Niinpä sunnuntaina minun ehkä täytyy ottaa sekä aamu että ilta, jos se vain sopii, yrittääkseni päästä tähän asetelmaan siitä, mitä haluan seurakunnan näkevän. Oi, on ihanaa löytää asemanne! Eikä kukaan voi tehdä mitään, ellette te tiedä oikealla tavalla, mitä olette tekemässä.

Mitä, jos teillä tulisi olla leikkaus, ja sen tulisi tekemään joku nuori lääkäri, joka on juuri tullut koulusta, eikä koskaan ole tehnyt leikkausta aikaisemmin. Vaikka hän olisikin nuori ja komea ja hänen hiuksensa olisivat kammatut sileästi ja olisi pukeutunut hyvin hienolla tavalla ja käyttäytyisi hienosti. Ja hän sanoisi, “Olen teroittanut veitset ja steriloinut kaikki työvälineet.” Kuitenkin teillä olisi vähän omituinen tunne koskien sitä. Minä mieluummin haluaisin jonkun vanhan lääkärin, joka on käynyt tuon leikkauksen lävitse monta kertaa aikaisemmin, ennen kuin haluan itseni leikattavan. Haluan tietää, ettei se ole joku juuri koulusta tullut, haluan jonkun, jolla on jonkin verran kokemusta. Ja parhaan kokemuksen omaava, jonka tiedän kutsua avuksi tänä iltana, on Pyhä Henki. Hän on Jumalan suuri Lääkäri ja suuri Opettaja.

-----
Nyt tänä iltana, Kirjoituksemme jakaa, Efesolaiskirje on Uuden Testamentin Joosuan kirja, se jakaa ja asettaa järjestykseen voittajat. Nyt vain taustaa muutaman minuutin ajan, päästäksemme siihen pisteeseen mistä aloitamme lukemisen, kolmanteen jakeeseen. Viime sunnuntai-iltana me näimme, kuinka Jumala Vanhassa Testamentissa oli antanut Israelille lupauksen levon maasta, koska he olivat tulleet pyhiinvaeltajiksi ja kulkijoiksi. Ja he olivat maassa, joka ei ollut heidän maansa, ja Jumala oli luvannut Abrahamin kautta, että hänen siemenensä oleskelisi neljäsataa vuotta vieraan kansan keskellä, joka kohtelisi heitä väärin, mutta väkevällä kädellä Hän toisi heidät sieltä ulos hyvään maahan, joka vuotaisi maitoa ja hunajaa.

Ja nyt, kun tuon lupauksen aika tuli lähelle, nosti Jumala esiin erään miehen tuomaan heidät tuohon maahan. Kuinka monet luokassa tänä iltana tietävät, kuka hän oli? Mooses. Pankaa merkille, todella, todellinen esikuva Hänestä, joka on annettu meille tuomaan meidät Luvattuun Maahan, Kristuksesta. Nyt on meillä lupaus ja meidän lupauksemme tietenkin on hengellinen Lepo, kun taas heidän oli fyysinen lepo. Ja niin he tulivat maahan, josta voivat sanoa: “Tämä on meidän maamme, emmekä me enää ole harhailijoita, vaan olemme asettuneet aloillemme, tämä on meidän maamme ja täällä meillä on lepo. Me kylvämme viljamme ja viinitarhamme ja syömme viinitarhojemme hedelmän. Ja sitten kuoltuamme me jätämme sen lapsillemme.”

-----
Mutta menkäämme nyt eteenpäin. Panitteko te sitten merkille Moosesta, tuota suurta ihmeiden tekijää, joka toi Israelin erämaan halki ja toi heidät luvattuun maahan, mutta ei antanut heille heidän perintöosaansa? Hän ei antanut heille heidän perintöään; hän johti heidät tuohon maahan, mutta Joosua jakoi tuon maan ihmisille. Onko se oikein? Ja Kristus toi seurakunnan siihen paikkaan, missä heidän omaisuutensa oli annettu heille, oli vain Jordan ylitettävänä, mutta Pyhä Henki on Se, joka asettaa seurakunnan järjestykseen. Tämän päivän Joosua panee seurakunnan järjestykseensä, antaen kullekin lahjoja, paikan, aseman. Ja Hän, Pyhä Henki, on Jumalan Ääni, joka puhuu ihmisen sisimmän kautta, jonka Kristus on pelastanut. Käsitättekö nyt näin paljon siitä? Nyt me menemme Efesolaiskirjeeseen. Ja nyt samalla tavalla Hän asettaa seurakunnan sille paikalle, minne he kuuluvat. Joosua asetti heidät paikalleen luonnollisessa maassa. Nyt Pyhä Henki asettaa seurakunnan paikalleen siinä maassa, johon he kuuluvat, joka on heidän perintöosansa.

Nyt ensimmäiseksi Paavalin aloittaessa tämän kirjeensä, hän osoittaa sen, josta jonkin ajan kuluttua tulemme näkemään, että kaikki tämä salaisuus oli paljastettu hänelle, ei missään seminaarissa, eikä minkään teologian kautta, vaan se oli jumalallinen Pyhän Hengen ilmestys, jonka Jumala antoi Paavalille. Hän tiesi, että tämä Jumalan salaisuus, niin kuin hän sanoi, oli ollut kätkettynä maailman perustamisesta asti, ja oli nyt Pyhän Hengen paljastama hänelle. Ja Pyhä Henki ihmisten joukossa asetti jokaisen järjestykseen, asetti seurakunnan paikalleen.

-----
Mutta Kanaaninmaan ulkopuolella oleva ei tiedä siitä mitään, hän on yhä harhailija. Se ei tarkoita sanoa, etteikö hän olisi hyvä mies, sitä en sano. En sano, etteikö ihmiset jopa Egyptissä ole hyviä, mutta hän, ennen kuin hän on tullut omistamaan tämän... Tämä lupaus, joka annettiin seurakunnalle, ei ole mikään luonnollinen maa, vaan hengellinen maa, sillä me olemme kuninkaallinen papisto ja pyhä kansa. Sitten ollessamme tässä kuninkaallisessa papistossa, pyhässä kansassa, omituisissa ihmisissä, uloskutsutuissa, valituissa, syrjään asetetuissa, silloin koko ulkopuolinen maailma on kuollut. Ja me olemme Hengen johtamia. Jumalan pojat ja tyttäret ovat Jumalan Hengen johtamia; ei ihmisen, vaan Hengen.

-----
Hartaasti toivoen, koko luomakunta odottaa tuota julkitulemista. Näettekö, tuota julkitulemista! Mitä on julkituleminen? Tunnetuksi tekeminen! Koko maailma, muhamettilaiset siellä, he odottavat sitä. Kaikkialla ympäri joka puolella, he odottavat sitä. “Missä ovat nämä ihmiset?” Meillä on ollut mahtava kohiseva tuuli, meillä on ollut ukkosenjylinää ja salamointia, meillä on ollut öljyä ja verta, meillä on ollut kaikenkaltaisia asioita, mutta meiltä on jäänyt kuulematta tuo pieni hiljainen Ääni, joka kiinnitti profeetan huomion, niin että hän kääri vaipan ympärilleen ja käveli ulos, sanoen: “Tässä minä olen, Herra.” Näettekö?

-----
Kun me olemme Kristuksessa, meillä on hengellinen siunaus. Kristuksen ulkopuolella meillä on mielenliikutuksia. Kristuksessa meillä on positiiviset siunaukset. Ei tekouskoa, ei petosta, ei näyttelyä. Mutta niin kauan kuin yritätte sanoa olevanne luvatussa maassa, ettekä ole, paljastavat syntinne teidät. Ja ennen pitkää, tiedättehän, te löydätte itsenne ajelehtimassa ja niin kuin me sitä kutsumme maailmassa, saastuneena. Te tulette toteamaan, ettei teillä ole sitä, mistä te puhutte. Mutta kun te olette Kristuksessa Jeesuksessa, Hän lupasi teille Taivaallisen paikan, Taivaallisen siunauksen. Taivaallisen Hengen, kaikki on teidän. Te olette luvatussa maassa ja kaikki on täysin omistuksessanne. Aamen. Kuinka kaunista! Oi, tutkikaamme edelleen. Sen mukaan kuin Hän on valinnut meidät... Tässä on nyt se, missä seurakunta kompuroi niin pahasti. Sen mukaan kuin hän on valinnut meidät hänessä... (Kenessä?) Kristuksessa!

-----
Nyt, tässä eräänä iltana, tai eräänä aamuna, kello seitsemältä, kun Pyhä Henki hyvyydessänsä ja armossansa, otti minut pois tästä ruumiista, niin kuin uskon, minä uskon niin. Kyllä tai ei, sitä en osaa sanoa, ja menin tuohon maahan ja näin nuo ihmiset, ja he olivat kaikki nuoria. Ja näin kauniimpia ihmisiä, mitä koskaan elämässäni olen nähnyt. Ja Hän sanoi minulle: “Jotkut heistä olivat yhdeksänkymmentävuotiaita. He ovat sinun käännynnäisiäsi. Ei ihme että he huutavat: ‘Veljeni! Veljeni!’” [Katso: Kuolema. Mitä sitten tapahtuu?]

-----
Kuinka me saimme tämän? Kuinka me tiedämme sen? Jumala, ennen maailman perustamista, ennalta määräsi meidät! Kenet? Ne jotka ovat tässä luvatussa Maassa. Ollen ennalta määrännyt meidät lapsiksi otettaviksi (adoptoitaviksi) Jeesuksen Kristuksen kautta... tahtonsa hyvän mielisuosion mukaan. Hänen armonsa kirkkauden ylistämiseksi... (että voisimme ylistää Häntä niin kuin Hän sanoi. Sitä Hän on, Jumala, me haluamme ylistää Häntä) ...armonsa kirkkauden ylistämiseksi, jossa hän on tehnyt meidät hyväksytyiksi rakastetussa. (Kristuksessa me olemme hyväksytyt.) Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, syntien anteeksi antaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan;

Minun täytyy mennä takaisin tähän lapseksiottoon, mutta haluan pysähtyä tässä näihin “synteihin” hetkeksi. “Synnit”, panitteko sen merkille? Tiedättekö, ettei Jumala tuomitse syntistä synnin tekemisestä? Hän tuomitsee hänet siitä, että hän on syntinen. Jos syntinen polttaa sikarin, ei Hän tuomitse häntä siitä; hän on syntinen joka tapauksessa. Näettekö? Hänellä ei ole mitään syntejä, syntisellä ei niitä ole. Hän on vain syntinen, näettehän, hänellä ei ole mitään syntejä. Mutta teillä on synnit, teillä jotka olette kristittyjä. Te voitte panna merkille siellä, että hän on puhumassa Seurakunnalle. Pitämään seurakunnan oikeassa linjassa. Näettekö? “Syntien anteeksiantaminen,” s-y-n-t-i-e-n, me teemme syntiä. Mutta syntinen on vain syntinen, Jumala ei anna anteeksi hänelle.

-----
Niinpä nämä “synnit”, s-y-n-n-i-t, meillä on anteeksianto synneistämme Hänen (minkä?) Verensä, kalliin Verensä kautta. ...hänen armonsa rikkauden mukaan; Kuinka me unohdammekaan sen? Onko se siksi, että olemme arvollisia, olemme tehneet jotakin saadaksemme syntimme anteeksi? Hänen minkä? ...“armonsa.” Oi! En mitään käsivarsillani tuo, Herra. Mitään en voisi tenää, ei ole mitään, mitä voisin tehdä. Katsokaahan! Hän ennalta määräsi minut, Hän kutsui minut, Hän valitsi minut. Minä en koskaan valinnut Häntä. Hän valitsi minut, Hän valitsi teidät, Hän valitsi kaikki meidät. Me emme valinneet Häntä. Jeesus sanoi: “Te ette valinneet Minua, Minä valitsin teidät.” Hän sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni häntä ensin vedä, ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minulle. Eikä yksikään heistä tule kadotetuksi, paitsi kadotuksen poika, täyttämään Kirjoituksen’.” Näettekö? Hän sanoi siellä: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minulle.”

-----
Ollen ennalta määrännyt meidät... [Have predestinated us unto] Mitä merkitsee tuo sana “unto”? Se merkitsee jotakin, mihin me olemme tulossa, “unto”. “Olen menossa [unto] lähteelle. Olen menossa [unto] tuoliin.” Humes, käsitätkö sitä? “Olen menossa [unto] pöydän ääreen.” No niin... “Hän ennalta määräsi meidät lapsiksi otettaviksi Jeesuksen Kristuksen kautta itsellensä, oman hyvän tahtonsa mielisuosion mukaan.” Kuinka paljon mielisuosiota? Kenen mielisuosio se oli, kenen hyvyys? Hänen omansa. “Hänen oman hyvän tahtonsa mielisuosion mukaan.”

No niin, mitä on “lapseksiotto”? Sallikaa minun nyt ottaa tämä, enkä tiedä onko minulla aikaa käydä tätä lävitse, mutta tulen koskettamaan sitä. Sitten jos teillä on jotakin kysyttävää, niin voitte kysyä minulta hieman myöhemmin mennessämme eteenpäin sanomassa...?... Kuunnelkaa. Teidän lapseksi ottamisenne ei ole teidän syntymisenne. Teidän lapseksiottonne on teidän paikalleen asettamisenne. Kun te synnyitte uudestaan, Johannes 1:17; minä uskon, että kun me olemme syntyneet Jumalan Hengestä, me olemme Jumalan poikia. Mutta me olimme ennalta määrätyt. Tässä on nyt se, mitä yritän sanoa teille, näille viimeisen päivän pojille, näettehän, voidaksenne nähdä sen. Me olimme ennalta määrätyt [unto] lapseksiottoon. No niin, tässä se nyt on meillä. Tämä on nyt se, mikä tekee vähän kipeää helluntailaisille. He sanovat: “Olen syntynyt uudestaan! Ylistys Herralle, minulla on Pyhä Henki!” Hienoa. Silloin te olette Jumalan lapsi, se on totta. Mutta kuitenkaan se ei ole se, mistä minä olen puhumassa. Katsokaahan, teidät ennalta määrättiin lapseksi otettavaksi. Lapseksiotto, se on pojan paikalleen asettaminen.

Kuinka monet tuntevat lapseksioton säännöt Vanhassa Testamentissa? Tietenkin, te olette katsoneet sitä. Kun lapsi syntyi... Uskon että minulla on se jossakin saarnassa. Mikä saarna se on, Gene, muistatko? Se on ääninauhalla. Oi, mikähän se oli? Olen kosketellut sitä. Oi, kyllä, muistan sen nyt, se on Kuulkaa Häntä. Kuulkaa Häntä, lapsien adoptointi, lapseksi ottaminen. Nyt, Vanhassa Testamentissa, kun lapsi oli syntynyt perheeseen, hän oli lapsi syntyessään, koska hän oli syntynyt vanhemmistaan, hän oli perheen lapsi ja kaiken perillinen. No niin, mutta tämä poika oli yksityisopettajien kasvattama. Galatalaiskirje 5. luku, jakeet 17 - 25. Hyvä on. Hän oli opettajien kasvattama.

-----
Siinä se on teille, sisään meneminen tähän luvattuun Maahan. Kuinka te pääsette sisälle Siihen? Me olemme ennalta määrätyt siihen, Seurakuntaan, Jumalan ennalta tietämisellä. Olemme ennalta määrätyt mihin? Hänen kunniakseen, Hänen armostaan, ylistämään ja palvomaan ja elämään Jumalan kunniaksi. Pappa, siellä alussa oli Yksin-olemassa-oleva, Hänen ympärillään ei ollut mitään, ja Hän halusi jotakin palvomaan, joten Hän ennalta määräsi seurakunnan ennen maailman perustamista ja pani heidän nimensä Karitsan Elämän Kirjaan, joka oli teurastettu ennen maailman perustamista, että he voisivat ilmestyä Hänen kirkkaudekseen ja Hänen ylistyksekseen lopun ajalla, kun kaikki koottaisiin yhteen yhdessä Miehessä, Kristuksessa Jeesuksessa. Whew! Kunnia! Siinä se on. Se on vain... Ja se on juuri siinä, veljeni, sisareni. Älkää koskaan liikahtako pois Siitä. Se on tuo Seurakunta.

Jumala, oman valintansa armosta kutsui teidät. Jumala, valintansa armosta pyhitti teidät. Jumala, valintansa armosta ja voimallansa, kastoi teidät ja pani teidät sisälle tähän Levonmaahan. He, jotka ovat menneet sisälle tähän Lepoon, ovat lakanneet omista harhaan menemisistään. He ovat lakanneet omista teoistaan, niin kuin Jumala omistansa. Heillä on sanoinkuvaamaton ilo, täynnä kirkkautta! Elämänpuu kukoistaa heissä. Heillä on pitkämielisyyttä, lempeyttä, hyvyyttä, kärsivällisyyttä, uskoa, nöyryyttä, ystävällisyyttä ja niin edelleen. Elämänpuu kukoistaa heissä, koska heidän toivonsa on ankkuroitu Kristuksessa Jeesuksessa, pyhän Hengen todistaessa merkkien ja ihmeiden seuratessa uskovia. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Eteenpäin liikkuessaan he parantavat sairaita, he ajavat ulos perkeleitä, he puhuvat kielillä, he näkevät näkyjä. He vaeltavat Jumalan kanssa, he keskustelevat Jumalan kanssa. Mikään perkele ei voi järkyttää heitä, he ovat järkähtämättömiä, katsoen Iankaikkiseen Elämään. Unohtaen ne asiat, jotka ovat menneisyydessä, he ponnistelevat korkean kutsumuksensa määränpäätä kohti Kristuksessa Jeesuksessa. Siinä he ovat. Siinä te olette. Se on Seurakunta.

Lue koko artikkeli in...
Jumalan julkitulleet pojat.

Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.

Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,

koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

Roomalaisille 8:19-21