Auringonlaskun Vuoren.

William Branham.

Lue koko artikkeli in...
Mikä on mielenkiinnon kohde vuorella?

Ei niin pitkää aikaa sitten, seisoessani tässä saarnatuolissa. Pyhä Henki sanoi: “Päivä on tuleva, kun he lyövät merkkipaalun sinun talosi eteen, ja he tulevat siirtämään sinun porttisi. Niin, että tulisit ohittamaan sen etkä olisi vihainen.” Näin porttini revittynä ja makaamassa mäen syrjässä. Näin taloni edessä olevan mäen kokonaan ylös kaivettuna, ja aitalaudat ympäriinsä minne joku oli särkenyt sen.
Katsoin, ja siellä oli pikku Ricky, joka oli tullut sinne ja repinyt tuon portin ja tehnyt sen kaiken. Sanoin: “Miksi et kertonut sitä minulle?” Hän tuli nenäkkääksi kanssani, ja minun täytyi lyödä häntä. Ja tehdessäni niin minä sanoin: “Minä en ole tehnyt tätä sen jälkeen, kun olin kehässä, mutta minä vain haluan sinun tietävän.” Ja minä läimäytin häntä kerran. Ja, kun olin lyönyt hänet maahan, nostin hänet ylös ja löin hänet jälleen alas. Ja minä tein sen kolme tai neljä kertaa ja sitten minä potkaisin hänet mäen yli. Sitten minä menin sinne ja sanoin: ”Se ei ole oikein.” Ja minä nostin hänet ylös ja puristin hänen käsiänsä ja sanoin: “Minä en ole vihainen sinulle, mutta minä vain haluan sinun tietävän, ettet voi puhua minulle tuolla tavalla.”
Ja sitten, kun käännyin ja tulin takaisin, oli Pyhä Henki seisomassa siellä portilla ja sanoi: “Nyt ohita tämä, ja kun tuo merkkipaalu lyödään maahan, käänny länteen.”
Tämä Kirja on kaikki mitä tarvitsen,
Tämä Kirja on hyvä Resepti.
Se osoittaa tien vaikeuksieni ympäri. Aamen!
Ja sitten tuo Kirja on Sana, ja tuo Sana on Jumala. Kulkekaa vaikeuksienne ohitse, se tulee kertomaan teille mitä tehdä.

Kolme vuotta sitten kuulin erään ystäväni, kaupungin maanmittarin, joka asuu katua alaspäin minusta, lyövän merkkipaalua maahan. Menin sinne ulos ja sanoin: “Mitä nyt on tekeillä. Mud?” Hän on herra Kingin poika, henkilökohtainen ystäväni.
Hän sanoi: “Billy, he tulevat levittämään tämän tien.”
Te kaikki muistatte sen. Minä sanoin: “Se voi johtua sillasta. Kerroin sen veli Woodille ja sanoin: “Pidä kiinni omaisuudestasi. Ehkä tuo silta tulee kulkemaan tästä yli, tai jotakin sellaista.” Katu oli revitty auki ja tiiliä ja kiviä oli heitelty kaikkialle. Niinpä minä sanoin: “Pidä kiinni omaisuudestasi.”
Ja sitten, kun herra King oli kertonut minulle mitä tulisi tapahtumaan, minä menin sisälle ja sanoin vaimolleni, joka istui siellä: “Kulta, siellä on jotakin kirjoitettuna tästä. Se on NÄIN SANOO HERRA, se on jossakin.”

Menin sisälle ja otin kirjani ja katsoin siihen, ja siinä sanottiin: “On tuleva tapahtumaan...” Se oli kahdeksan vuotta myöhemmin!
Ja sitten katsottuani sitä, minä sanoin: “Nyt on aika, kultaseni, meidän täytyy lähteä länteen.”
Kaksi päivää sen jälkeen, seisoessani huoneessani noin kello kymmeneltä aamulla, minä menin Jumalan Henkeen, minä näin tuon pienen kyyhkysmuodostelman lentävän, ja minä katsoin noita pieniä lintuja. Te muistatte sen. Näin seitsemän Enkeliä pyramidin muodossa, syöksyvän ylleni. Ja sanottiin: “Käänny länttä kohden, mene Tucsoniin, ole neljäkymmentä mailia koilliseen. Ja sinä tulet irrottamaan takiaista vaatteistasi.”

Veli Fred Sothmann, joka istuu täällä juuri nyt katsellen minua, oli siellä tuona aamuna. Minä olin unohtanut sen.
Minä sanoin: “Tapahtui räjähdys kuin maanjäristys, joka ravisteli lähes kaikkea mitä, sillä alueella oli. Minä en voi nähdä kuinka mies voisi selviytyä siitä elävänä.” Olin peloissani. Olin Phoenixissa, ja te kaikki, jotka siellä kuuntelette tänä iltana, olette todistajiani. Saarnasin tuon saarnan Miehet, mikä aika se on? Menin länteen. Monilla teistä täällä on tuo ääninauha, ja monet teistä kuulitte sen sanottavan runsas vuosi aikaisemmin ennen kuin se tapahtui.

Menin länteen, ihmetellen mitä tulisi tapahtumaan. Yhtenä päivänä sain kutsun Herralta. Kerroin vaimolleni ja sanoin: “Kulta, minun työni on mahdollisesti ohitse.” Minä en tiennyt. Sanoin: “Jumala on mahdollisesti lopettanut minun kanssani nyt, ja minä tulen menemään Kotiin. Huolehdi sinä Billyn kanssa lapsista, Jumala on jotenkin valmistava tien sinua varten. Mene ja elä uskollisena Jumalalle. Katso, että lapset läpäisevät koulun. Kasvata heidät Jumalan pelossa.”
Hän sanoi: “Billy, sinä et tietä onko se totta.”
Sanoin: “En. Mutta mies ei voisi selvitä siitä hengissä.”
Ja yhtenä aamuna Herra herätti minut, ja sanoi: “Mene sinne ylös Sabino Kanjoniin.” Ja minä otin palasen paperia ja Raamattuni.
Vaimo kysyi: “Minne sinä menet?”
Minä vastasin: “Minä en tiedä. Tulen kertomaan sinulle, kun tulen takaisin.”

Menin ylös kanjonia, kiipesin sinne ylös, missä kotkat lentelivät ympäri. Tarkkailin joitakin peuroja, jotka seisoivat siellä. Polvistuin alas rukoilemaan ja kohotin käteni, ja Miekka osui käteeni. Katsoin ympärilleni ja ajattelin: “Mitä tämä on? Minä en ole poissa tolaltani. Tässä on Miekka kädessäni, kirkas ja loistava, kimallellen auringossa.” Sanoin: “No niin, ihmisiä ei ole monia maileja lähempänä minua täällä tässä kanjonissa. Mistä se voi tulla?”
Kuulin Äänen, joka sanoi: ”Se on Kuninkaan Miekka.”
Sanoin: “Kuningas lyö miehen ritariksi miekalla.”
Hän, tuo Ääni tuli takaisin ja sanoi: “Ei erään kuninkaan miekka, vaan Kuninkaan Miekka, Herran Sana.” Sanottiin: “Älä pelkää, se on vain Kolmas Nykäys. Se on sinun palvelustehtäväsi vahvistaminen.

Olin menossa metsästämään ystäväni kanssa, tietämättä mitä tulisi tapahtumaan. Ja joku soitti minulle, tuo mies, joka arvosteli minua tuosta Herran enkelin valokuvasta, hän, joka otti sen. Minun täytyi mennä Houstoniin hänen poikansa vuoksi, joka oli kuolemansellissä, ja joka tapettaisiin muutaman päivän kuluttua. Ja hän kohtasi minut siellä ja pani käsivartensa ympärilleni sanoen: “Ajatella, että sama mies, jota minä arvostelin, tulee ja pelastaa minun ainoan poikani!” Inhimillisyyden yhdistys antoi minulle mitä he kutsuvat Oskariksi, tai miksi tahansa haluatte kutsua sitä, elämän pelastamisen vuoksi.

Sitten menimme takaisin ja minä menin vuorille metsästämään. Ja eräänä aamuna veli Fred ja minä olimme siellä, ja minä olin jo saanut javelina-sikani, ja olin nähnyt sen paikan minne se meni. Minä sanoin: “Veli Fred, mene tuon vuoren ylitse nyt aikaisin aamulla, auringon nousun aikaan, ja minä tulen menemään toiselle puolelle. Minä en halua ampua tuota sikaa, minä en tule tappamaan sitä. Mutta, jos tuo lauma alkaa juosta tänne päin, niin minä tulen ampumaan niiden editse ja ajan ne takaisin.”

Veli Fred meni sinne, eikä siellä ollut sikoja. Hän heilutti minulle ja minä näin sen. Menin alas kanjonia, joitakin suuria halkeamia myöden, ja aurinko oli juuri nousemassa. Tulin toiselle puolelle mäkeä, ajattelematta ollenkaan tuota profetiaa. Istuin alas, odottaen ja levähtäen. Ajattelin: “Mitähän noille sioille on tapahtunut?”
Istuin siellä niin kuin intiaanit tekevät, tiedättehän, jalat ristissä, ja katsoin haalarini lahjetta, ja siinä oli takiainen. Otin sen pois ja sanoin: “Sepä outoa! Täällä minä olen neljäkymmentä mailia koilliseen Tucsonista. Tuolla istuu pieni poikani Joosef, odottamassa minua.” Ja kohottaessani katseeni, minä näin sikalauman tulevan noin tuhannen metrin päässä minusta, ylöspäin vuorella, ja minä heitin tuon takiaisen maahan. Sanoin: “Minä tulen saamaan ne. Minä noudan veli Fredin ja ripustan palasen paperia tähän antaakseni hänen tietää minne päin mennä tästä.”
Ja minä aloin nousta ylös vuorta, juosten niin kovasti kuin voin toisella puolella. Yhtäkkiä, ajattelin jonkun ampuneen minua. En ole koskaan kuullut sellaista räjähdystä, se ravisteli koko maata. Ja sen tapahduttua seisoi edessäni seitsemän enkeliä muodostelmassa.

Tapasin veli Fredin ja heidät hieman myöhemmin. He kysyivät: “Mitä se oli?”
Sanoin: “Se oli se.”
“Mitä sinä tulet tekemään?”
“Palaa kotiin. Sillä, NÄIN SANOO HERRA, nuo seitsemän salaisuutta, jotka ovat olleet kätketyt Raamatussa kaikki nämä vuodet, nämä kirkkokunnat ja kaikki muu, Jumala tulee avaamaan nuo seitsemän salaisuutta meille Seitsemässä Sinetissä.”
Siellä tuo kehä kohosi ylös maasta aivan kuin sumun muodostamana. Tehdessään niin se meni ylös vuorelle alkaen kiertää länttä kohden, mistä se tuli. Tiede löysi sen jonkin ajan kuluttua, kolmekymmentä mailia korkeana ja kaksikymmentä viisi mailia leveänä, aivan tarkalleen pyramidin muotoisena renkaana.

Ja eräänä päivänä seistessäni siellä, käänsin tuon kuvan oikealle, ja siinä oli Jeesus, aivan niin kuin Hän oli Seitsemässä Seurakuntajaksossa, valkoinen peruukki yllään, osoittamassa Ylintä Jumaluutta; Hän on Alfa ja Omega; Hän on Ensimmäinen ja Viimeinen: Hän on kaiken iankaikkisuuden Ylin Tuomari, seisomassa siellä, vahvistaen tämän hetken Sanoman. Ja siellä on oleva Valo suunnilleen Ehtooaikana! Mitä se kaikki on? Mitä se oli?

Menin länteen. Tuolla samalla vuorella, noustessani sinne veli Banks Woodin kanssa, sanottiin: “Heitä ilmaan kivi. Sano herra Woodille: ‘NÄIN SANOO HERRA, sinä tulet näkemään Jumalan Kirkkauden.’”
Ja seuraavana päivänä, seistessämme siellä, pyörretuuli tuli alas repien vuoria. Kivet katkoivat puiden latvat noin metrin pääni yläpuolelta. Tapahtui kolme suurta räjähdystä, ja veljet tulivat juosten sinne. Siellä oli noin viisitoista miestä, saarnaajia ja kaikkea muuta. “Mitä se oli?” He kysyivät: “Mitä se oli?”
Sanoin: “Tuomio iskee Länsirannikkoa.”

Noin kaksi päivää sen jälkeen maanjäristys melkein upotti Alaskan. Mikä on tämä Valo ylhäällä Auringonlaskun vuorella. Arizonan Colorado Metsässä? Mikä on tämä outo asia, joka tapahtui siellä ylhäällä, niin että ihmiset ajavat idästä länteen kerätäkseen näitä kiviä sieltä, mihin se iski, ja jokainen niistä, joka ainoa kivi, jonka se repi irti vuoresta, on kolmikulmainen. (Kolme ovat Yksi.) Niitä on työpöydillä paperien painona, ympäri maan. Mikä on tämä outo asia Auringonlaskun vuorella Colorado Metsässä?

Junior Jackson kuuntelee puhelinyhteydessä, te muistatte tuon unen, joka hänellä oli ja, jonka minä tulkitsin, “mennen auringonlaskua kohden”? Ja tämä tapahtui “Auringonlaskunvuorella”! Se on Ehtooaika, auringonlaskun aika. Auringonlaskun Sanoma, profetian täyttyminen. Ja on oleva Valo ehtooaikana, Auringonlaskun Vuoren yllä Colorado Metsässä, neljäkymmentä mailia pohjoiseen Tucsonista. Ottakaa kartta ja nähkää onko Auringonlaskun Huippu siellä. Se on tarkalleen, missä se tapahtui. Minä en koskaan tiennyt sitä ennen kuin vasta jälkeenpäin.

Kaikki, se ei ole milloinkaan kuoleva, se jatkuvasti avaa itseänsä. Jopa niin, että tuo valokuva oli Jeesus katselemassa meitä, ja myös tarkalleen Auringonlaskun vuorella, ja auringonlaskun Valona. Ehtoovalo on tullut. Jumala vahvistaa itsensä. Mitä se on? Se on tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat yksi. Tuo ”valkoinen”. Kuinka monet ovat nähneet sen? Tuon valkoisen peruukin Hänen yllään, niin kuin me puhuimme Ilmestyskirja 1? Näettekö, Ylin Jumaluus, Ylin Valta! Ei toista ääntä, ei toista jumalaa, ei mitään toista. “Hänessä asuu Jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.” Enkelit itse olivat Hänen peruukkinsa. Aamen.

Mitä tapahtui Auringonlaskun vuorella? Jumala vahvisti Sanansa. Se on mitä kaikki tämä melu on. Huomatkaa, se on Jumala, joka täyttää luvatun Sanansa jälleen, täyttäen Ilmestyskirja 10:1-7: “Ja seitsemännen enkelin Sanoman kuulumisen päivinä, Jumalan salaisuus on päättyvä.” Ilmestyskirja 10:1-7:n kätketty salaisuus, viimeinen sanoma viimeiselle seurakuntajaksolle. Täyttäen tarkalleen tässä ajanjaksossa Luukkaan 17:30: “Päivä, jolloin Ihmisen Poika on oleva paljastettu.”
“Ja siellä on nouseva vääriä profeettoja ja vääriä Kristuksia, näyttäen suuria merkkejä ja ihmeitä, niin että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Ihmiset yhä epäilevät. Ja kuten tavallista, seurakunta on aivan yhtä ymmällä.

Ja tiede yhä siellä Tucsonissa kirjoittelee lehtiin. Siellä kaukana Lemmon vuorella olevat suuret kamerat eivät nähneet sen kohoamista sieltä, missä me seisoimme; se ajelehti länttä kohden, osoittaen, että aika on ohitse. Se ei voi mennä kuin pienen matkan siellä, se on Länsirannikolla. Tuomio iski juuri siellä, minne se meni. Se meni suoraan ylös Phoenixin yli ja sitten Prescottiin ja sitten vuorten yli Länsirannikolle, suoraan ylös... Minne he olivat menossa? Suoraan ylös Alaskaan, jylisten ja kulkien suoraan siihen suuntaan.

Ja observatoriot ja kaikki he Tucsonissa yhä kyselevät, ja tiede tutkii ja yrittää saada selville mitä se on, niin korkealla siellä, ettei siellä voi olla minkäänlaista sumua tai mitään muutakaan. “Mikä sen aiheutti? Mitä se on?” He ovat aivan yhtä ymmällään tuosta yliluonnollisesta pyhimyskehästä, joka riippui siellä taivaalla, kuin mitä he olivat siitä tähdestä, jota nuo Tietäjät seurasivat, sanoen: “Missä on Hän, joka on syntynyt, juutalaisten Kuningas?” Mitä se oli? Jumala oli täyttämässä Sanaansa, “Ja Jaakobista on nouseva tähti.”

Ja Taivaan Jumala lupasi, että ehtooajalla tulisi olemaan Ehtoovalo. Kolme vuotta sitten tämä salaisuus oli profetia, “Mikä aika se on, herrat?” Mutta nyt se on historiaa. Se on tapahtunut. Lupaus on täytetty. Mikä aika se on, herrat, ja mikä on tämä mielenkiinnon kohde? Jumala täyttää Hänen Sanansa! Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Lue koko artikkeli in...
Mikä on mielenkiinnon kohde vuorella?

Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat.

Se on oleva yhtämittaista päivää - Herralle on se tunnettu - ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata.

Sakarja 14:6-7