Jehovah-Jireh, osa 2.

William Branham.

Lue koko artikkeli in...
Jehovah-Jireh, osa 2.

Me olemme nyt puhuneet Sinun uskollisesta palvelijastasi, Abrahamista, ja jatkamme hänen kanssaan tänä iltana, hänen matkallaan. Me rukoilemme että Sinä tulisit siunaamaan meitä, kun me kuljemme tiellä uskollisen palvelijan kanssa joka uskoi Sinun Sanasi, monia satoja vuosia sitten. Olkoon se esimerkki, niinkuin Paavali sanoi Hebrealaisten Kirjassa siitä kuinka Abraham oli esimerkki. Ja minä rukoilen että se usko joka hänellä oli, paljastettaisiin meille tänä iltana; uskomaan Jumalan Sana ja olemaan epäilemättä Sitä, yhtään Sanaa Siitä, vaan uskomaan Sen kaiken, ja uskomaan kaiken mitä Hän on sanonut. Ja voikaamme olla kykenevät pitämään kiinni niistä lupauksista jotka Hän on antanut meille, ja olemaan Abrahamin lapsia olemalla Kristuksessa. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

----
Abraham oli nyt yhdeksänkymmentä yhdeksän vuotias, ja koko tänä aikana hän ei ollut koskaan horjunut, vaan uskonut Jumalan Sanan; ja kutsunut niitä asioita joita ei ollut, ikäänkuin ne olisivat, koska Jumala oli sanonut niin, yhä uskoen että lapsi tulisi, pitäen kiinni lupauksesta. Mikä mies! Mikä veli! “Abraham, joka vastoin toivoa...” Saaran kohtu oli kuollut. Hän itse oli hedelmätön. Hänen ruumiinsa oli kuollut. Raamattu sanoo että hänen ruumiinsa oli yhtä hyvä kuin kuollut. Ja Saaran kohtu oli kuollut, ja hän oli nyt lähes neljäkymmentä vuotta ohi vaihdevuosien, ja yhä Abraham uskoi että Saara saisi lapsen, koska Jumala oli sanonut niin. Siinä se on teille. Pitäen kiinni Sanasta koska Jumala oli sanonut niin! Ei ollut väliä kuinka uskontunnustukset peittivät Sen, yhä tuo Sana lepäsi siellä! Sen täytyi tulla. Ja tuo Sana lepäsi Abrahamin sydämessä!

Ei ole väliä kuinka monet sanovat, “Häiden päivät ovat menneet ja noiden siellä.” Niin kauan kuin tuo Sana lepää siellä, se on oleva luova Sana, koska se on hedelmöitetty Sana. Sillä, Jumala on Sana, ja Jumalan Elämä on Sanassa. Pankaa nyt merkille kun tuo Sana putoaa Jumalan Elämään, jotakin tapahtuu, Se toteutuu. Huomatkaa se nyt.

Sitten Hän ilmestyi hänelle Kaikkivaltiaan Jumalan Nimessä. Nyt, Jumalalla on seitsemän lunastavaa yhdys-nimeä. Ja Hän ilmestyi hänelle siellä Kaikkivaltiaan Jumalan muodossa, joka merkitsee “El Shaddai.” Tuo...Shaddai, Hebrean kielessä - E 1 merkitsee “väkevä.” S h a d merkitsee “rinta,” niinkuin naisen rinta. Ja nyt sensijaan että se olisi ollut “shad” yksikkömuodossa; se oli “Shaddai” monikossa. Se oli nyt suloinen lohtu vanhalle satavuotiaalle miehelle, joka piti Jumalan Sanaa sydämessään, kun Jumalan Ääni täällä tulee hänelle ja sanoo, “Minä olen El Shaddai. Minä olen Rintava-Jumala.”
Oi mikä lohtu meillä onkaan! Muistakaa nyt, ei vain “rinta” vaan “rinnat.”! “Haavoitettu meidän rikkomustemme tähden; Hänen haavoillansa me olemme parannetut.”

No niin, mitä äiti tekee pienelle lapselle kun tämä on sairas ja levoton? Hän nostaa hänet ylös ja pitää häntä rintaansa vasten ja hän imee äidin voiman omaan ruumiiseensa rinnasta. Eikä hän ole vain tyytyväinen, vaan hän on rauhoittunut. Hän kirkuu koko voimallaan ja on häiriintynyt; mutta kun äiti poimii hänet ylös ja panee hänet rinnalleen ja alkaa hyräillä ja keinutella häntä edes takaisin, tuntee hän äitinsä, hänen päänsä on äidin rinnalla, ja hän alkaa imeä, vetäen voimaa äidistään omaan ruumiiseensa. Hän rakentaa itseään, kasvattaen voimaa; ja on myös tyytyväinen, kasvaessaan päivä päivältä voimakkaammaksi ja voimakkaammaksi.

----
El Sahddai! Hän sanoi, “Minä olen El Shaddai. Abraham, Minä olen Vahva. Sinä olet vanha mies. Sinä olet nyt satavuotias, sinun voimasi ovat menneet; mutta Minä olen sinun Voimasi! Sinun toivosi on kaikki mennyt; mutta Minä olen sinun Toivosi! Oh, te jotka nyt kärsitte täällä syövästä ja asioista, ettekö voi nähdä mistä Voimanne tulee? Ei kirurgin veitsestä, vaan Jumalan Sanasta! “Minä olen sinun Osuutesi! Minä olen sinun Voimasi! Vedä voimasi Minusta!”

Ei nyt mitään kirurgia vastaan; hän tekeeoman osansa, se on hänen asiansa. Mutta Jumala on Parantaja. Mikään kirurgi, lääkäri tai lääke ei koskaan paranna. Ei, heillä ei ole mitään lääkettä joka parantaisi. Jokainen lääkäri tulee sanomaan sen teille. Heillä on asioita jotka auttavat, mutta Jumala on Parantaja. He voivat leikata haavan käteenne, mutta Jumalan täytyy parantaa se. Heillä ei ole mitään millä rakentaa kudosta. Jos he voisivat tehdä sen, he voisivat rakentaa ihmisen. Niinpä te näette että Jumala on Parantaja. “Minä olen Herra joka parannan kaikki sinun sairautesi.” Ettekä te voi saada Jumalan Sanaa valehtelemaan; se on tuleva suoraan takaisin Totuuteen joka kerta, vain suoraan takaisin. Te ette voi saada Sitä valehtelemaan.

----
Nyt, kun Abraham sai tämän sanan, että “Minä olen El Shaddai. Minä olen sinun Voiman-Antajasi! Sinun vaimosi kohtu on kuivettunut, hän on neljäkymmentä vuotta ohi vaihdevuosien ja sinun ruumiisi on yhtä hyvä kuin kuollut; mutta Minä olen El Shaddai.” Ja hänelle syntyi Ismael,tiedättehän; mutta Jumala sanoi, “Se ei ole hän. Ei, hän tulee olemaan suuri mies. Hän tulee siittämään monia ruhtinaita. Mutta se josta annoin lupauksen, tulee sinusta ja Saarasta.” Siinä se on! Aamen. Abrahamista tuntui todella hyvältä.

Hän sanoi, “Haluan nyt sanoa sinulle jotakin, Abraham. Minätulen muuttamaan nimesi.”
Hän sanoi, “Sinua ei enää kutsuta Abram, vaan Abraham.” A b r a m merkitsee “korkea isä.” Mutta Abraham merkitsee “kansojen isä.” “Ja vaimosi ei enää ole S a a r a i; hän on. Saara, ‘prinsessa.’” Hän muutti heidän nimensä! Mikä muuttunut nimi! Jotakin tapahtui, koska he... Katsokaahan, täytyy olla muutos, ennenkuin asioita tapahtuu. Hän ei voinut antaa heille tuota lasta niin kauan kuin heidän nimensä pysyi entisenä.

Ja te ette voi olla syntynyt uudestaan niin kauan kuin teidän nimenne pysyy poissa Taivaan Kirjasta. Te voitte panna sen jokaisen kirkon kirjaan, Methodisteihin, Baptistei-hin, Presbyteereihin, kuljettaen sen paikasta paikkaan, touhuten kaikkien niiden kanssa; mutta sen täytyy olla pantuna Taivaan Kirjaan ennenkuin mitään voi tapahtua, ja uusi luomus voi tulla. Ennenkuin uusi elämä voi tulla, täytyi heidän nimensä olla muutetut. Teidän ehkä täytyy myös muuttaa omanne pois joistakin näistä ihmistekoisista kirjoista, Taivaan Kirjaan.
Ja siellä sanottiin, “Sinun nimesi ei enää ole Abram, ‘korkea isä’; vaan se on Abraham , ‘kansojen isä.” Eikä hän enää ole Saarai; vaan Saara, ‘prinsessa.’”

----
Yhtenä päivänä auringon ollessa todella kuuma, Abraham oli istumassa telttansa varjossa siellä tammen alla. Sen on täytynyt olla noin kello yhdeltätoista, kun hän katsoi ja näki kolmen miehen olevan tulossa, kävellen, tomua vaatteissaan. Ja Abraham juoksi ulos. Hänen sydämessään oli jotakin joka sai hänestä tuntumaan todella hyvältä ja hän juoksi heitä vastaan ja lankesi heidän jalkoihinsa. Ja tarkatkaa mitä hän sanoi, “Minun Herrani!” Eikö olekin outoa? Heitä oli kolme, mutta hän sanoi, “Minun Herrani!”

Katsokaa Lootia. Kun kaksi heistä meni hänen luokseen, vain nuo kaksi, hän sanoi, “herrat.” Loot kutsui heitä “herrat.” Loot kutsui kahta, “herrat.” Ja Abraham kutsui komea heistä, “Herra! Minun Herrani!” Aamen! Oi, tuo aika on käsillä! Huomatkaa, hän sanoi, “Minun Herrani, jos olen löytänyt armon Sinun silmissäsi, tule ja istuudu tammen alle. Salli minun tuoda vähän vettä ja pestä jalkasi ja tuoda vähän leipää syödäksesi. Sillä tämä on ainoa syy miksi Sinä olet tullut tapaamaan minua.” Ja he poikkesivat hänen luokseen.

Hän meni nopeasti telttaan ja sanoi, “Saara, valmista taikina nopeasti ja leivo joitakin kakkuja.” Hän meni ja otti pienen vasikan, antoi tappaa ja valmistaa sen ja toi vähän voita ja maitoa ja asetti ne maahan tuon Miehen eteen, ja he söivät.
Ja yksi heistä oli Itse Jumala! Se on mitä Raamattu sanoo. Jos nyt haluatte kiistellä Sen kanssa, niin voitte tehdä niin. Hän kutsui Häntä, “Elohim, Jumala.” Hänen tuli tietää:hän oli se joka puhui Hänelle. Huomatkaa, “Herra Jumala!” No niin, Yksi heistä oli Jumala. Ja Abraham katsoi Häntä. Hiin tunnisti sen. Katsokaa sitä nyt siellä.

----
Me näemme kuinka nämä miehet istuutuivat ja söivät. Ja kaksi heistä nousi ja meni alas Sodomaan. Yksi jäi olemaan Abrahamin kanssa. Tarkatkaamme heidän keskusteluaan. He katselivat jatkuvasti kohden Sodomaa ja Abraham tiesi että siinä oli jotakin outoa. Niinpä kun Hän oli valmis lähtemään, Hän sanoi, “Salaisinko Minä Abrahamilta sen mitä tulen tekemään; sillä hänhän on kansojen isä, ja tiedän kuinka hän tulee kasvattamaan lapsiaan, ja niin edelleen?” Hän sanoi Sodoman syntien tulleen niin valituksen aiheeksi, että ne olivat tulleet Hänen korviinsa. Ja Hän oli tullut alas tutkimaan.

Muistakaa nyt, niinkuin sanoin eilen illalla, kaksi noista sanansaattajista meni alaa Sodomaan ja he saarnasivat noille Sodomalaisille; ja he sokaisivat heidät tuona yönä, Sanalle. Mutta muistakaa, siellä oli Yksi; Muukalainen heidän joukossaan ja he saivat merkkinsä.
Katsokaa Lootia. Loot oli istumassa portissa ja hän sanoi, “Herrat.” Ja eläen sen kaltaisella tavalla! Hän sanoi, “Tulkaa kotiini.” He sanoivat, “Me tulemme nukkumaan kadulla.” Mikä koti!
Mutta niin pian kuin he tulivat Abrahamin tykö, he sanoivat, “Tämä on se tarkoitus mitä varten olemme tulleet. Me istumme tänne sinun viereesi.”

Sillä tavalla. Eläkää niin, että jos Jumala haluaisi käyttää teitä, Hän tietäisi heti mistä noutaa teidät. Olkaa siinä asemassa, eläen puhdasta elämää Jumalan edessä, että sananne ovat rehelliset ja elämänne totuudellinen. Sen kaltaiseen paikkaan Enkelit tulevat. Katsokaa Elisabethia ja Sakariasta, näettekö, he olivat rehellisiä ja vaelsivat kaikissa Herran Käskyissä. Sillä tavalla me haluamme elää, että kun Jumala on valmis käyttämään meitä, Hän voi sanoa, “Tämä on Minun kansani. Voin tehdä tämän seurakunnan kanssa mitä haluan tehdä. He uskovat Minua. He seisovat Minun Sanallani.” Näettekö, sillä tavalla te haluatte tehdä, eläen sellaista elämää.

Nyt me näemme että tämä Enkeli, Hän sanoi, “Minä en tule salaamaan Abrahamilta. Vaan Minä tulen vierailemaan luonasi elämän ajan mukaisesti.” Ja pankaa merkille, Hän ei kutsunut häntä nimellä Abram, vaan “Abraham.” Kuinka Hän tiesi että hänen nimensä oli muutettu? Hän oli Se joka muutti sen. Varmasti. Pankaa merkille, Hän ei koskaan sanonut S a a r a i, tiedättehän, vaan Saara. “Missä on vaimosi, Saara?”
Ja Abraham sanoi, “Hän on teltassa Sinun takanasi.” Mikä todellinen hieno nainen!

----
Pankaa merkille, siellä Saara oli teltassa, hän pysyi siellä ja käyttäytyi oikein. Abraham oli se joka seurusteli näiden Enkelien kanssa. Ja Hän sanoi, “Minä tulen vierailemaan luonasi.”
Ja Saara oli kuuntelemassa. Ja hän nauroi hihaansa, sanoen, “Minäkö, vanha nainen, niin vanha kuin olen, ja siellä Herrani myös on vanha ja sanooko Hän että meillä jälleen tulisi olemaan nautinto niinkuin miehellä ja vaimolla?” Ja hän nauroi.
Ja tuo Enkeli, selkänsä käännettynä sanoi, “Miksi Saara nauroi?”
Muistakaa, se oli viimeinen merkki, jonka Abraham itse, joka oli esikuva Seurakunnasta, sai. Kaikista niistä merkeistä joita hän sai, se oli viimeinen, ennenkuin Sodoma pyyhkäistiin pois. Oikein, eikö niin? Tuo viimeinen merkki!

----
Mitä se oli? Jumala teki Saaran ja Abrahamin valmiiksi vastaanottamaan luvatun pojan. Osoittaen että seuraava asia senjälkeen kun tämä Jumalan Enkeli, Pyhä Henki on näyttänyt viimeisen merkkinsä, seuraava asia on, että tämä kuolevainen ottaa ylleen kuolemattomuuden ja meidät temmataan ylös kohtaamaan luvattu Poika, Abrahamin kuninkaallinen Siemen, ilmassa. Kunnia Jumalalle! Halleluja! “Sillä me tulemme olemaan muutetut hetkessä, silmänräpäyksessä, ja meidät temmataan ylös yhdessä kohtaamaan Hänet ilmassa. Niin me saamme aina olla Hänen kanssaan, tuon luvatun Pojan.” Halleluja!

Lue koko artikkeli in...
Jehovah-Jireh, osa 2.

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.

Heprealaisille 11:8