Jehovah-Jireh #3.
<< edellinen
seuraava >>
Abraham täytyi koetella.
William Branham.Lue koko artikkeli in...
Jehovah-Jireh, osa 3.Ottakaamme nyt Abrahamin tausta. Ensin, Jumala kohtasi Abrahamin,ilman ehtoja, tehden liiton Abrahamin kanssa. Ei mitään ehtoja; Abrahamilla ei ollut tehtävänä mitään muuta kuin uskoa Jumalaa. Tuo liitto oli puhtaasti armosta, ja ilman ehtoja. Ei niin että Jumala olisi sanonut, “Jos sinä teet; Minä teen!” Ja nyt jokainen...
Muistakaa, koko Abrahamin Siemen joka koskaan tulee Jumalan tykö, tulee tuolla samalla tavalla. Ei ole mitään mitä te voisitte tehdä! Te ette voisi pelastaa itseänne sen enempää kuin hypätä yli kuun kengännauhojenne kanssa. Kukaan ei ole koskaan etsinyt Jumalaa; se on Jumala joka etsii ihmistä. “Te ette valinneet Minua,” sanoi Jeesus, “Minä valitsin teidät.”
----
Te muistatte eilen illalla, kuinka tuo liitto tehtiin Abrahamin kanssa ja hänen Siemenelleen hänen jälkeensä. Siellä oli nyt Abrahamin luonnollinen siemen, uskon teon tuottaessa sen; mutta tuo todellinen Abrahamin Siemen oli Kristus, Raamattu... joka oli Abrahamin kuninkaallinen Siemen. Huomatkaa nyt. Abraham - ennen tulen hävitystä hänen päivinään, siellä tehtiin eräs merkki Abrahamille, hänen ryhmälleen. Ja se oli se, että Jumala tuli alas miehen muodossa, kääntäen selkänsä telttaan päin jossa Saara oli, ja kertoi mitä Saara sanoi sydämessään siellä teltassa. Ja Jeesus sanoi että tuo sama asia tulisi olemaan aikakauden lopulla. No niin, se oli Abrahamille.Sitten hänen luonnolliselle siemelleen, kun Messias tuli. Ja sitten kun Simon tuli Jeesuksen tykö, Hän sanoi hänelle että hänen nimensä oli Simon ja että hän oli Joonan poika, tietäen hänen sydämensä salaisuuden» Hän sanoi Natanaelille, jonka Filippus oli noutanut, “Minä näin sinut kun olit puun alla.” Hän sanoi tuolle naiselle kaivolla, “Sinulla on viisi aviomiestä”; ja tämä sanoi, “Herra, minä tajuan että Sinä olet Profeetta.” Näettekö, Abrahamin luonnollisen siemenen loppu sai tuon merkin. Ja tuo kuninkaallinen Siemen Itse, Kristus, tuo kuninkaallinen Siemen ennusti että heidän päiviensä lopulla, tulisi olemaan tuo sama asia. Toivon että me nyt käsitämme sen.
Muutti hänet. Huomatkaa, Jumala muutti Abrahamin nimen. Minun on parasta jättää se rauhaan. Kun tulen takaisin pitkäaikaista herätystä varten, me tulemme menemään siihen. Hänen täytyi muuttaa tuo nimi, hänen maallisesta nimestään, Jumalan antamaksi nimeksi. Te sanotte, “Mitä nimellä on merkitystä meille?” Oh, veli, jos sinä vain tietäisit! Jotkut näistä nykyisistä nimistä joita meillä on! En halua mainita niitä, koska se loukkaisi tunteitanne. Mutta Jumalalla on nimiä jotka merkitsevät asioita, se muuttaa koko sironnan. “Oh,” te sanotte, “hölynpölyä!”
Miten oli Jaakobin kanssa? Ennenkuin hänestä tuli ruhtinas Jumalan edessä, täytyi hänen nimensä olla muutettu Jaakobista Israeliksi. Eikö niin? Varmasti. Paavali; Sauluksen nimi täytyi muuttaa Paavaliksi. Oi, kuinka monia voisimmekaan mainita, joiden nimet Jumala muutti! Abramin Abrahamiksi, Saarain Saaraksi, Hän muutti heidän nimensä. Oi! Mikä siunaus, mennä johonkin pieneen seurakuntaan, valitun ryhmän joukkoon ja alkaa opettaa sitä, ja nähdä hallelujat sydämissä, kun te näette mitä Jumala tekee.
Nyt eilen illalla selitin “rivien välistä lukemisen,” ja “sen vahvistamisen.” Haluan kosketella sitä uudestaan, ennenkuin menemme tekstiini. Että Jumala muutti Abrahamin vanhasta ryppyisestä miehestä, hänet ja Saaran, takaisin nuoreksi pariksi, muutti heidän fyysillisen olemuksensa, ennenkuin he voivat saada luvatun pojan. Tuo viimeinen merkki jonka he saivat, oli Jumalan ilmaiseminen lihassa, voidessaan lukea tuon naisen sydämen , joka oli Hänen selkänsä takana teltassa. Ja seuraava asia oli että heidän ruumiinsa muutettiin. Nyt, eilen illalla, oli tulossa myöhäinen, ja voin tuntea jonkun ihmettelevän sitä. Haluan yhä tuoda sen vähän lähemmäksi, tarkemmaksi.
Nyt, todiste siitä oli se, että he molemmat lähtivät tuolle pitkälle matkalle, hei-uät oli absoluuttisesti muutettu. Ja Raamattu sanoo että, “He olivat molemmat hyvin vanhoja ja että Abrahamin ruumis oli yhtä hyvä kuin kuollut ja Saaran kohtu oli kuollut.” Oliko se oikein? Me tiedämme että ne olivat kuolleet, mutta Jumala muutti heidät. Nyt todistaaksemme sen teille, että Hänteki sen. Ensiksi, miksi tuo Filistealainen... tai ei..., kyllä, uskon että se oli Filistealainen kuningas, joka rakastui Saaraan, vanhaan naiseenko? Ja Saara oli kaunis katsoa.
Toinen asia. Kun Iisak oli syntynyt - ja Saara ja Abraham hyvin ikääntyneitä, valmiita kuolemaan - sitten he elivät edelleen ja Iisak meni naimisiin kun hän oli neljäkymmentä vuotias; Saara kuoli. Ja Abraham meni naimisiin erään naisen, Keturan kanssa ja sai hänestä viisi, kuusi poikaa, uskoisin sen olleen, tytärten lisäksi, sen jälkeen; ja täällä, kuusikymmentä vuotta aikaisemmin, hän oli yhtä hyvä kuin kuollut! K-e-t-u-r-a-h, Ketura. Hän nai Keturan viisikymmentä, kuusikymmentä vuotta sen jälkeen ja hänellä oli kuusi poikaa tytärtensä lisäksi; ja kuusikymmentä vuotta ennen sitä hän oli yhtä hyvä kuin kuollut. Halleluja! Siinä se on teille! Jumalan lupaus on varma. Aamen. Oi, minä rakastan Sitä!
----
Siinä se on! Kun teillä on lupaus, ja tiedätte että se on lupaus, niin pysykää siinä! Abraham täytyi koetella. Pysykää lupauksen kanssa!
No niin, he saivat viimeisen merkkinsä. Sitten heidän ruumiinsa muutettiin. Ja välittömästi ilmestyi pieni Iisak näyttämölle, suloinen pieni Juutalaispoika. Voin kuvitella kuinka hänet kahdeksanpäiväisenä ympärileikattiin. Kuinka Abraham, satavuotias; ja äiti yhdeksänkymmenen; kuinka heidän onkaan täytynyt riemuita ja olla suunnilleen kaksi-Kymmentä vuotiaita. Tämä pikkumies, kuinka suloinen hän olikaan!Ja tiedättekö, Jumala sanoi, “Nyt antaakseni ihmisten tulevina aikoina (Abrahamin Siemenen,) tietää, sinun Siemenesi tietää, että Minäpidän lupaukseni kenelle tahansa joka pitää kiinni Minun Sanastani, Minä annan Abrahamille koetuksen.”
Kun tuo pieni poika oli noin neljätoista vuotias - voin kuvitella hänen takkuista tukkaansa ja pieniä kauniita silmiään. Oh, kuinka onnellisia isä ja äiti olivatkaan! Te tiedätte kuinka te vanhemmat olette lastanne kohtaan, ainoaa lastanne kohtaan. Sitten Jumala sanoi Abrahamille... Ho niin, Hän ei olisi sanonut sitä Saaralle, koska Saara oli heikompi astia. Ja niin Hän sanoi, “Abraham, haluan sinun ottavan tämän pienen pojan jonka olen antanut sinulle, hänet josta olen tekevä sinut monien kansojen isäksi, ja haluan että viet hänet sille vuorelle jonka tulen näyttämään sinulle tänä iltana näyssä, ja siellä tapat hänet.” Hävittää sen ainoan toivon joka hänellä oli olla kansakuntien isä, jotta Jumala pitäisi Sanansa’; Jumala sanoi, “Minä teen sinusta kansakuntien isän.” Hän oli odottanut nyt kaikki nämä vuodet, kunnes hän oli satavuotias, sata neljätoista vuotta vanha. “Ja tässä on nyt tuo pieni poika, ainoa todiste joka sinulla on siitä että Minä pidän Sanani, mene sinne ylösvuorelle ja hävitä se. Minä tulen yhä tekemään sinut kansojen isäksi, tämän lapsen kautta.”----
Nyt Jumala sanoi, “Ota tuo pikkumies ja vie hänet sinne vuorenhuipulle.”
158. Haluatteko nyt tietää oliko Abraham nuori mies tai ei? Hän meni kolmen päivän matkan tuon lapsen, polttopuiden, palvelijoiden ja aasien kanssa. Nyt kukaan tavallinen mies... Minulla oli tapana partioida voimalinjoilla, minulla oli tapana kävellä kun olin riistanvartijana; ja voin kävellä helposti kolmekymmentä mailia päivässä. Ja meillä on niin kutsutut bensiini-jalat. Mutta noilla miehillä heidän ainoat kulkuvälineensä olivat jalat, tai aasillaratsastaminen. Ja tässä he olivat pienten hitaiden aasien kanssa, ja me voimme voittaa hänet kävelyssä. Ja tässä hän oli kolmen päivän matkan päässä, ja nostettuaan silmänsä, hän näki tuon vuoren kaukaa yhä. Hänen on täytynyt olla noin sata mailia sivili saatiosta, siellä kaukana erämaan takana. Kuunnelkaa nyt ja tarkatkaa.Sitten hän otti nuo polttopuut ja pani ne Iisakin selkään; risti, Jumalan Pojan selässä vuosia myöhemmin. Ja Iisak kantoi mäkeä ylös nuo puut, joiden päällä hän tulisi lepäämään uhrina. Esikuva!
Jos Jumala antoi siitä esikuvan aivan pilkulleen Lootin vaimossa, niin älkää te katsoko taaksenne maailman asioita kohti. Kaikki nuo esikuvat ja varjokuvat ovat täydelliset. Näettekö? Muistakaa Eevaa. Muistakaa Lootin vaimoa. Muistakaa Lootia itseään, te miehet. Muistakaa, Adam antoi periksi vaimolleen; Loot, samalla tavalla. Olkaa varovaisia. Minä vain sanon sen teille veljenä. On myöhäisempää kuin luulettekaan.
Pankaa merkille pieni Iisak menossa mäkeä ylös. Ja hän tuli epäluuloiseksi. Hän katseli ympärilleen ja sanoi, “Isäni?”
Ja hän sanoi, “Tässä minä olen, poikani.”
Ja hän sanoi, “Tässä ovat puut, ja tässä on tuli. Mutta missä on karitsa polttouhriksi?”
Kuunnelkaa tuota vanhaa isää, ilman että hänen äänensä olisi värissyt, hän sanoi, “Poikani, Jumala tulee järjestämään Itselleen uhrin.” Hänen ainoa poikansa tulisi teurastetuksi, mutta kuitenkin tuo uskollinen vanha sydän tiesi ettei Jumala voi valehdella.
Hiin on Abrahamin Siemen tänä päivänä! “Kuinka se voi olla, veli Branham?” Jumala tulee järjestämään Itselleen! “Kuinka Hän tulee tekemään sen?” Minä en tiedä. Mutta Hän on Jehovah-Jireh!Päästyään mäen laelle, hän vieritteli yhteen kivet. Pani polttopuut kivien päälle ja sytytti tulen. Hän sanoi, “Iisak, poikani, käännyhän ympäri.” Hän otti köyden vyöltään ja sitoi hänen kätensä ja jalkansa. Iisak oli tottelevainen kuolemaan asti, aivan niinkuin Kristus oli. Abraham laski hänet puiden päälle. Ojensi kätensä ja veti tupesta esiin suuren veitsen; hioi sitä muutaman kerran, katsoen taivasta kohden.
“Hän ei horjunut Jumalan lupauksessa epäuskon kautta, vaan oli voimakas, tietäen että oli saanut hänet ikäänkuin kuolleista; ollen täysin vakuuttunut siitä, että jos Jumala käski häntä tekemään sen, voisi Hän nostaa hänet ylös kuolleista.” Sellainen on Abraham, ja sellainen on Hänen Siemenensä hänen jälkeensä. Jos tuo luonnollinen siemen oli sellainen, niin mitä tulisi kuninkaallisen Siemenen olla? Horjumaton! Mitä Jumala on sanonut, sen Jumala tulee tekemään. Tietäen sen, hän oli täysin vakuuttunut, että mitä Jumala lupasi, sen Jumala oli kykenevä tekemään.
Hänen teroittaessaan veistä, pikku Iisakin pienet tummat silmät tarkkasivat tuota suurta terävää veitsenterää, sen liikkuessa hiontakiven yli. Hän ojensi kätensä ja veti syrjään kiharat hänen kasvoiltaan ja veti hänen pienen leukansa taaksepäin. Kohotti kätensä, kyynelten valuessa alas hänen kasvoiltaan sillä tavalla. Eikä hän horjunut Jumalan lupauksessa! Hän kohotti kätensä upottaakseen veitsen oman poikansa kurkkuun. Ja kun hän teki sen, kuului Jumalan ääni, häntä tartuttiin kädestä ja sanottiin, “Abraham! Abraham, pysäytä kätesi! Minä tiedän nyt että sinä rakastat Minua.” Mitä Jumala oli tekemässä? Antamassa todistusta Abrahamin Siemenelle hänen jälkeensä. “Pysäytä kätesi, älä vahingoita tätä lasta! Minä tiedän että sinä rakastat Minua.”
Ja suunnilleen tuohon aikaan, Abraham kuuli jotakin takaa. Ja hänkatsoi, ja siellä oli oinas, (se on urospuolinen lammas), takertuneena sarvistaan pensaikkoon. Ja Abraham meni ja otti tuon oinaan ja tappoi sen poikiinsa sijasta.
Mistä tuo oinas tuli? Hänhän oli satoja maileja sivilisaatiosta. Villieläimethän olisivat tappaneet sen, jos se olisa ollut siellä. Varmasti, sehän on kotieläin. Mistä se tuli? Ja lisäksi sinne vuorenhuipulle, missä ei ollut mitään ruohoa eikä vettä. Ja Abraham oli kerännyt kiviä kaikkialta ympäriltä, sieltä missä se oli, rakentaessaan alttarin. Mistä se tuli? Se ei ollut mikään näky; siitä vuosi verta. Näystä ei vuoda verta. Halleluja! Jehovah-Jireh oli järjestänyt Itselleen uhrin!
Kun Jumalaa on otettu Hänen Sanastaan, on Hän kykenevä hankkimaan mitä tahansa hän tarvitsee. Jumala, Jehovah-Jireh, on yhä Jehovah-Jireh tänä iltana! Hänellä on Uhri jo varattuna. Hänellä on varattuna Seurakunta. Hänellä on varattuna Sanansaattaja, Pyhä Henki. Hän on täällä nyt, Jehovah-Jireh! Jumala on varannut Itselleen Raamatun, Hengen, Seurakunnan, Sanoman, Sanansaattajan. Ja hetki on nyt täällä, Seurakunnan tulla ylösteramatuksi ja viedyksi kotiin. Jehovah-Jireh tulee järjestämään keinot viemään tuon Seurakunnan ulos tästä maailmasta, muuttamalla nämä meidän heikot ruumiimme, ja ottamalla ne ylös Kirkkauteen. Jehovah-Jireh! Kuinka se tulee tapahtumaan sen kaltaisessa nykyaikaisessa ajassa jossa me elämme, kuinka nämä asiat tulevat olemaan?
Lue koko artikkeli in...
Jehovah-Jireh, osa 3.
Avioliitto ja avioero.
